Tulostus osasta SER

Sähkö- ja elektroniikkaromu (SER)

Määritelmä

Suomessa syntyy vuodessa noin 100 000 tonnia sähkö- ja elektroniikkalaiteromua. Sen määrä on jatkuvasti kasvussa. Sähkö- ja elektroniikkaromua ovat kaikki laitteet, jotka tarvitsevat sähköä toimiakseen kunnolla. Osa sähkö- ja elektroniikkaromusta määriteltiin ongelmajätteeksi vuoden 2002 alusta alkaen. Ongelmajätteitä ovat mm. jääkaapit, pakastimet, televisiot, monitorit, kannettavat tietokoneet ja laitteet, joissa on kiinteä sisäänrakennettu akku. Sähkö- ja elektroniikkaromu sisältää laitteesta riippuen eri määrän ongelmajätteitä, mutta suuren romumäärän vuoksi syntyvän ongelmajätteen määrä on huomattava.

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromuksi luokitellaan seuraavat laitteet:


Vaaralliset aineet sähkö- ja elektroniikkalaitetuotteissa (RoHS)

Valtioneuvosto on antanut asetuksen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa (VNp 853/2004). Sen mukaan markkinoille luovutettavat uudet sähkö- ja elektroniikkalaitteet eivät saa 1.7.2006 lähtien sisältää lyijyä, elohopeaa, kadmiumia, kuudenarvoista kromia, polybromibifenyyliä (PBB) eikä polybromidifenyylieetteriä (PBDE) tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta (VNp 12/2006).

Rajoituksen kohteena olevat raskasmetallit ja bromatut palonestoaineet ovat sekä ympäristölle että ihmisen terveydelle vaarallisia aineita. Niiden käytön rajoittaminen vähentää erityisesti sähkö- ja elektroniikkalaiteromun jätehuollosta aiheutuvia ympäristöhaittoja.

Lainsäädäntö

EU on antanut sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevan direktiivin (WEEE). Direktiivin mukaan SE- romun painosta on kierrätettävä 70 - 90 prosenttia riippuen laitteesta. Direktiivin mukaan kaikki sähkö- ja elektroniikkaromu on eroteltava sekajätteestä ja ohjattava asianmukaiseen käsittelyyn. Direktiivin pohjalta on annettu Valtioneuvoston asetus sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta (852/2004), joka myös säätää tuottajanvastuun voimaantulon SE-romulle.


Lainsäädäntö

EU on antanut sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevan direktiivin (WEEE). Direktiivin mukaan SE- romun painosta on kierrätettävä 70 - 90 prosenttia riippuen laitteesta. Direktiivin mukaan kaikki sähkö- ja elektroniikkaromu on eroteltava sekajätteestä ja ohjattava asianmukaiseen käsittelyyn. Direktiivin pohjalta on annettu Valtioneuvoston asetus sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta (852/2004), joka myös säätää tuottajanvastuun [tuottajanvastuu] voimaantulon SE-romulle.

Sähkö ja elektroniikkalaiteromua ovat seuraavat käytöstä poistuvat laitteet:

SER:n käsittely

On tärkeätä saada sähkö- ja elektroniikkalaiteromu asianmukaisen ja asiantuntevan yrityksen käsittelyyn. SE-romu koostuu useista erilaisista materiaaleista. Niitä ovat teräs, alumiini, magnesium, sinkki, lyijy, kupari, jalometallit ja ruostumaton teräs sekä erityyppiset muovit, kumi ja lasi. WEEE-direktiivin yhtenä tarkoituksena on ohjata käytöstä poistuvien laitteiden materiaalisisältö hyötykäyttöön.

SE-romu sisältää paljon eri muovilaatuja, joiden hyödyntämistä vaikeuttavat laadusta kertovien merkintöjen puute ja monet erilaiset pinnoiteaineet. Näistä yleisimpiä ovat palonestoaineet. Kierrätysteollisuus etsii ja kehittää jatkuvasti menetelmiä muovien tunnistamiseksi, ja näin aina suurempi osa muoveista saadaan hyödynnetyksi.

SE-romu esikäsitellään manuaalisesti. Tässä vaiheessa erotellaan laitteiden sisältämät ongelmajätteet. Valtaosa sähkö- ja elektroniikkaromusta jatkokäsitellään mekaanisesti murskaamalla, jolloin materiaalit erotetaan toisistaan erilaisin teknisin menetelmin.

Suomessa murskaus- ja erottelumenetelmää käytetään Kuusakoski Oy:llä. Erotetut metallit toimitetaan hyötykäyttöön. Sähkö- ja elektroniikkaromua purkavat yritykset tarvitsevat toimintaansa ympäristöluvan. Yritysten, jotka ammatikseen keräävät ja kuljettavat mutta eivät käsittele laitteita, tulee tehdä toiminnastaan ilmoitus alueellisen ympäristökeskuksen jätetiedostoon. SE-romun ammattimaisessa kuljetuksessa, jossa kuljetetaan ongelmajätettä, on oltava mukana siirtoasiakirja. Jos yritys itse tuo sähkö- ja elektroniikkaromunsa kierrätykseen, olisi asiallista antaa vastaanottotosite.

Laitevalmistajilta ja maahantuojilta saa lisätietoa käytöstä poistetuista laitteista ja siitä, mihin ne voi toimittaa hyötykäyttöön. Käytöstä poistettuja laitteita hyödyntävät myös paikalliset korjaukseen ja osien uudelleenkäyttöön erikoistuneet yritykset, erilaiset työpajat sekä ammattikoulut oppimateriaalinaan.