In English

Kaatopaikat

Valtioneuvoston päätöksellä (861/1997) kaatopaikoista on säädetty se, mitä jätettä erilaisille kaatopaikoille saa viedä. Kaatopaikalle jätteitä toimitettaessa on tiedettävä, onko jäte kaatopaikkakelpoista. Vaikka jätettä ei olisi jäteluettelossa nimetty ongelmajätteeksi, on mahdollista, että se ei täytä kaatopaikalle hyväksyttävän jätteen vaatimuksia.
Valtioneuvoston päätöksen seurauksena kaatopaikkakäsittelyn laatutaso on huomattavasti parantunut. Vuoden 2005 jälkeen kaatopaikoille ei ole enää saanut sijoittaa käsittelemätöntä jätettä.

Kaatopaikat luokitellaan tavanomaisen jätteen, ongelmajätteen ja pysyvän jätteen kaatopaikoiksi.
Tavanomainen jäte on sellaista, mikä ei sisällä ongelmajätteiden ominaisuuksia.

Pysyvä jäte ei liukene, pala tai hajoa biologisesti eikä reagoi muiden aineiden kanssa. Siinä ei pitkänkään ajan kuluessa tapahdu fysikaalisia, kemiallisia tai biologisia muutoksia, ja sen sisältämien haitallisten aineiden huuhtoutuminen ja pitoisuus samoin kuin jätteestä muodostuvan kaatopaikkaveden myrkyllisyys on ympäristölle merkityksetön.
Kaatopaikalle saa sijoittaa vain sen luokituksen mukaista jätettä.

Kaatopaikaksi luokitellaan myös tuotantopaikan yhteydessä oleva paikka, mihin tuotannonharjoittaja sijoittaa omaa jätettään.

Yli vuoden käytössä oleva paikka, jossa jätettä varastoidaan väliaikaisesti, luokitellaan myös kaatopaikaksi.
Kaatopaikalle ei saa viedä esikäsittelemättömiä jätteitä, nestemäisiä jätteitä eikä jätteitä, joista syntyy runsaasti kaatopaikkakaasua. Tavanomaisen jätteen kaatopaikalle ei saa sijoittaa jätettä, jolla on hapettavia, syövyttäviä, syttyviä tai tartuntavaarallisia ominaisuuksia, vaikka jätettä ei olisikaan nimetty ongelmajätteeksi.

Jätteen haltijan tai tuojan on annettava kaatopaikan pitäjälle jätteestä oikeat ja riittävät tiedot. Muuta kuin asumisesta syntynyttä jätettä toimitettaessa on osoitettava, että jäte on kaatopaikkakelpoista.
Kaatopaikan pitäjän taas on annettava tuojalle kirjallinen todistus vastaanotetusta jätteestä sekä pidettävä kirjaa kaatopaikalle vastaanotetun jätteen määrästä, laadusta, alkuperästä, toimituspäivästä ja tuottajasta tai tuojasta.

Kaatopaikkojen rakenne

Kaatopaikkojen rakenteesta, sijainnista ja käytöstä on säädetty hyvin tarkat säädökset Suomen lainsäädäntöön. Uusilla kaatopaikoilla on toteutettava tarkasti mm. kaatopaikkakaasujen ja valumavesien keräys. Ennen uusien kaatopaikkahankkeiden aloittamista on myös laadittava ympäristövaikutusten arviointi, jossa pitää selvittää kaatopaikan vaikutukset ympäristöön niin rakentamis- ja käyttövaiheessa sekä käytöstä poistamisen jälkeen. Tarkempia tietoja kaatopaikoille asetetuista vaatimuksista löytyy mm. Valtioneuvoston päätöksestä kaatopaikoista (861/1997) sekä internetistä mm. alueellisten jätehuoltolaitosten omilta sivustoilta.

Esimerkiksi YTV:n uuden kaatopaikka-alueen rakenteessa on kahdeksan kerrosta:

1. krs jäte  
2. krs kuivatuskerros    500 mm
3. krs suojatekstiili   1200 g/m3, eristyskalvo 2,5 mm
4. krs mineraalieriste 500 mm
5. krs tarkkailukerros 300 mm
6. krs tiivis asfaltti ABT 2*35, pohja-asfaltti 40 mm
7. krs kalliomurske 150 mm
8. krs kiilattu louhepohja.  

Lisäksi alueen alle rakennetaan huoltotunneli, johon sijoitetaan pohjarakenteiden tarkkailujärjestelmät. Tiivistyskerrosten yläpuolelta tulevien suotovesien määrää ja laatua sekä tiivistyskerrosten alapuolelta tulevien puhtaiden pohjavesien määrää ja laatua voidaan tarkkailla salaojilla. Jätetäyttöihin rakennetaan täytön yhteydessä tarkkailuputkisto kaasun tarkkailua sekä jätetäytön sisäisen veden pinnankorkeuden ja lämpötilan tarkkailua varten.