Tulostus osasta Sekajäte

Sekajäte

Sekajätteeksi kutsutaan niin yhdyskuntajätettä ja teollisuudessa syntyvää jätettä, jota ei voida hyödyntää materiaalina tai energiana. Suomessa valtaosa tästä jätteestä sijoitetaan kaatopaikoille. Loppusijoitusvaihtoehtona on myös jätteen polttaminen, jolloin kaatopaikalle sijoitettavan jätteen määrä vähenee, mutta toisaalta polttamisessa syntyy päästöjä ilmaan. Muualla Euroopassa jätteen polttoa käytetään huomattavasti Suomea enemmän.

Sekajätettä ei varsinaisesti lajitella, vaan se koostuu siitä jätteestä jota ei teknisesti tai taloudellisesti ole mahdollista kierrättää materiaalina tai energiana. Kotitalouksissa tällaista jätettä on mm.

Yritystoiminnassa sen sijaan voidaan löytää hyötykäyttökohteita myös em. jätteille. Jos toiminnassa syntyy suuria määriä tasalaatuista muuten lajittelemattomaksi kelpaamatonta sivutuotetta tai jätettä, on kannattavaa selvittää voisiko joku käyttää sitä jotenkin hyödyksi. Kaatopaikalle toimittaminen on yleensä aina kallein ratkaisu niin taloudellisesti kuin ympäristöllisestikin.


Kaatopaikat

Valtioneuvoston päätöksellä (861/1997) kaatopaikoista on säädetty se, mitä jätettä erilaisille kaatopaikoille saa viedä. Kaatopaikalle jätteitä toimitettaessa on tiedettävä, onko jäte kaatopaikkakelpoista. Vaikka jätettä ei olisi jäteluettelossa nimetty ongelmajätteeksi, on mahdollista, että se ei täytä kaatopaikalle hyväksyttävän jätteen vaatimuksia.
Valtioneuvoston päätöksen seurauksena kaatopaikkakäsittelyn laatutaso on huomattavasti parantunut. Vuoden 2005 jälkeen kaatopaikoille ei ole enää saanut sijoittaa käsittelemätöntä jätettä.

Kaatopaikat luokitellaan tavanomaisen jätteen, ongelmajätteen ja pysyvän jätteen kaatopaikoiksi.
Tavanomainen jäte on sellaista, mikä ei sisällä ongelmajätteiden ominaisuuksia.

Pysyvä jäte ei liukene, pala tai hajoa biologisesti eikä reagoi muiden aineiden kanssa. Siinä ei pitkänkään ajan kuluessa tapahdu fysikaalisia, kemiallisia tai biologisia muutoksia, ja sen sisältämien haitallisten aineiden huuhtoutuminen ja pitoisuus samoin kuin jätteestä muodostuvan kaatopaikkaveden myrkyllisyys on ympäristölle merkityksetön.
Kaatopaikalle saa sijoittaa vain sen luokituksen mukaista jätettä.

Kaatopaikaksi luokitellaan myös tuotantopaikan yhteydessä oleva paikka, mihin tuotannonharjoittaja sijoittaa omaa jätettään.

Yli vuoden käytössä oleva paikka, jossa jätettä varastoidaan väliaikaisesti, luokitellaan myös kaatopaikaksi.
Kaatopaikalle ei saa viedä esikäsittelemättömiä jätteitä, nestemäisiä jätteitä eikä jätteitä, joista syntyy runsaasti kaatopaikkakaasua. Tavanomaisen jätteen kaatopaikalle ei saa sijoittaa jätettä, jolla on hapettavia, syövyttäviä, syttyviä tai tartuntavaarallisia ominaisuuksia, vaikka jätettä ei olisikaan nimetty ongelmajätteeksi.

Jätteen haltijan tai tuojan on annettava kaatopaikan pitäjälle jätteestä oikeat ja riittävät tiedot. Muuta kuin asumisesta syntynyttä jätettä toimitettaessa on osoitettava, että jäte on kaatopaikkakelpoista.
Kaatopaikan pitäjän taas on annettava tuojalle kirjallinen todistus vastaanotetusta jätteestä sekä pidettävä kirjaa kaatopaikalle vastaanotetun jätteen määrästä, laadusta, alkuperästä, toimituspäivästä ja tuottajasta tai tuojasta.

Kaatopaikkojen rakenne

Kaatopaikkojen rakenteesta, sijainnista ja käytöstä on säädetty hyvin tarkat säädökset Suomen lainsäädäntöön. Uusilla kaatopaikoilla on toteutettava tarkasti mm. kaatopaikkakaasujen ja valumavesien keräys. Ennen uusien kaatopaikkahankkeiden aloittamista on myös laadittava ympäristövaikutusten arviointi, jossa pitää selvittää kaatopaikan vaikutukset ympäristöön niin rakentamis- ja käyttövaiheessa sekä käytöstä poistamisen jälkeen. Tarkempia tietoja kaatopaikoille asetetuista vaatimuksista löytyy mm. Valtioneuvoston päätöksestä kaatopaikoista (861/1997) sekä internetistä mm. alueellisten jätehuoltolaitosten omilta sivustoilta.

Esimerkiksi YTV:n uuden kaatopaikka-alueen rakenteessa on kahdeksan kerrosta:

1. krs jäte  
2. krs kuivatuskerros    500 mm
3. krs suojatekstiili   1200 g/m3, eristyskalvo 2,5 mm
4. krs mineraalieriste 500 mm
5. krs tarkkailukerros 300 mm
6. krs tiivis asfaltti ABT 2*35, pohja-asfaltti 40 mm
7. krs kalliomurske 150 mm
8. krs kiilattu louhepohja.  

Lisäksi alueen alle rakennetaan huoltotunneli, johon sijoitetaan pohjarakenteiden tarkkailujärjestelmät. Tiivistyskerrosten yläpuolelta tulevien suotovesien määrää ja laatua sekä tiivistyskerrosten alapuolelta tulevien puhtaiden pohjavesien määrää ja laatua voidaan tarkkailla salaojilla. Jätetäyttöihin rakennetaan täytön yhteydessä tarkkailuputkisto kaasun tarkkailua sekä jätetäytön sisäisen veden pinnankorkeuden ja lämpötilan tarkkailua varten.


Kaatopaikkakelpoisuus

Yleinen periaate sijoitettaessa jätteitä kaatopaikalle on, että jätteen koostumus, liukoisuus ja käyttäytyminen pitkällä aikavälillä on tunnettava mahdollisimman hyvin. Jätteen hyväksymisen tietyn kaatopaikkaluokan kaatopaikalle on perustuttava jätteen alkuperään ja ominaisuuksiin.

Ominaisuuksia koskevia arviointiperusteita ovat
Arvioitaessa jätteen sijoittamista tietyn kaatopaikkaluokan kaatopaikalle on arvioinnin perustuttava edellä tarkoitetun lisäksi seuraaviin kaatopaikkaa koskeviin seikkoihin:
Kaatopaikkakelpoisuuden arvioinnin on perustuttava kolmiosaiseen menettelyyn:

Lisäksi jäteasetuksen 18. §:ssä tarkoitetut asiantuntijaviranomaiset ja -laitokset sekä muut asiantuntijat voivat antaa lausunnon jätteen kaatopaikkakelpoisuudesta.


Jätteen poltto

Jätteen energiahyötykäyttöä on kahta tyyppiä: jätettä voidaan polttaa lajiteltuna energiajakeena muun polttoaineen ohella (rinnakkaispoltto) tai sekajätteenä, jolloin laitos polttaa yksinomaan yhdyskuntien tai teollisuuden tuottamaa jätettä (massapoltto).

Jätteenpolttoa käytetään varsin laajalti Euroopassa korvaamaan kierrätyskelvottoman jätteen loppusijoittamista kaatopaikoille. Polttolaitoksissa poltetaan yhdyskunta- ja teollisuusjätettä, jonka kierrättäminen materiaalina on teknisesti tai taloudellisesti mahdotonta. Polttomenetelminä käytetään yleisesti arina- ja kaasutuspolttoa, joissa molemmissa jätteen tilavuus pienenee noin viidesosaan alkuperäisestä ja samalla syntyy energiaa, joka hyödynnetään pääasiassa lämpönä.

Suomessa toimii tällä hetkellä yksi syntypaikkalajiteltua yhdyskuntajätettä polttava laitos. Turun Orikedolla sijaitsevan arinapolttolaitoksen kapasiteetti on noin 50 000 tonnia vuodessa, josta laitos tuottaa energiaa noin 100 GWh. Suomeen on lisäksi suunnitteilla useita jätteenpolttolaitoksia, joista ensimmäisinä näyttäisi valmistuvan Riihimäelle Ekokem Oy:n alueelle ja Kotkaan rakennettavat laitokset. Muita laitoksia kaavaillaan mm. Lahteen, Ouluun, Turkuun ja pääkaupunkiseudulle. Kaikkien laitosten on kaavailtu käyttävän yhdyskuntien, kaupan tai teollisuuden jätettä polttoaineena. Laitosten suunnitellut kapasiteetit vaihtelevat 80 tuhannesta aina 250 tuhanteen tonniin. Ensimmäisten laitosten odotetaan valmistuvan aikaisintaan vuonna 2007.

Laitosten käyttöönottoa ja suunnittelua hidastavat tiukat ympäristölupavaatimukset sekä ympäristöluvista aiheutuneet valitukset, joita selvitetään Vaasan hallinto-oikeudessa. Lisäksi huolenaiheena on jätevirtojen riittävyys, jotta polttolaitosten toiminta saadaan kannattavaksi. Polttolaitoksen suunnitteluun kuuluukin olennaisena osana alueellisten jätehuoltoyhtiöiden sitoutuminen hankkeeseen, jotta polttoaineen jatkuva saatavuus turvattaisiin.


Alueelliset jätehuoltoyhtiöt

Jätelain mukaan kunnan on järjestettävä joko omana toimintanaan tai muuta yhteisöä tai yksityistä yrittäjää käyttäen asumisessa syntyneen jätteen sekä ominaisuuksiltaan, koostumukseltaan tai määrältään siihen rinnastettavan teollisuudessa, palvelussa tai muussa toiminnassa syntyneen muun kuin ongelmanjätteen kuljetus.

Viime vuosina yhteistyö eri kuntien välillä jätehuollon järjestämisessä on lisääntynyt nopeasti ja eri puolille Suomea on syntynyt alueellisia jätehuollon organisaatioita, alueellisia jätehuoltoyhtiöitä. Alueelliset jätehuoltoyhtiöt ovat yleensä kuntien omistamia osakeyhtiöitä, jotka toimivat omakustannusperiaatteella.

Yhtiöt huolehtivat toiminta-alueillaan jätelain mukaisista jätehuoltotehtävistä. Niiden toimialaan kuuluu jätteiden keräilyn järjestäminen, kuljetukset, käsittely ja loppusijoitus. Lisäksi yhtiöt tarjoavat jäteneuvontaa ja vastaavat omistajakuntiensa alueella jätehuollon yleisestä kehittämisestä.

Yrityksille jätehuoltoyhtiöt tarjoavat kokonaisvaltaisia, kullekin toimialalle sopivia palvelupaketteja. Paketit sisältävät yrityksen kokonaisvaltaisen jätehuollon järjestämisen aina suunnittelusta henkilökunnan koulutukseen ja jätemääräraportointiin saakka. Muita paketteihin sisältyviä palveluja ovat mm. keräysvälineiden myynti ja vuokraus, kaatopaikka-, hyöty-, ongelma- ja energiajätteiden keräys sekä jäteneuvonta.

Lähes koko Suomen kattava lista alueellisista jätehuoltoyhtiöistä löytyy Jätelaitosyhdistyksen -sivuilta