Tulostus osasta Ongelmajätteet

Ongelmajätteet

Ongelmajätteiksi luokitellaan aineet, jotka kemiallisen tai muun ominaisuutensa vuoksi voivat aiheuttaa vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Suurin osa ongelmajätteiksi luokiteltavista jätteistä syntyy teollisen toiminnan yhteydessä. Prosesseissa syntyvien ongelmajätteiden laatuja määrä vaihtelevat toimialojen mukaan. Tiettyjä ongelmajätteitä, kuten esimerkiksi erilaisia jäteöljyjä, syntyy erilaisten koneiden ja laitteiden käytön ja huollon yhteydessä.

Ongelmajäte pitää lajitella, luokitella, varastoida, kuljettaa ja käsitellä annettujen määräysten mukaisesti siten, ettei siitä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Seuraavilla sivuilla käsitellään jokaista ongelmajätteiden käsittelyyn liittyvää osa-aluetta aina jätteen synnystä sen käsittelyyn asti.


Ominaisuudet

Ominaisuudet, joiden perusteella jätteet luokitellaan ongelmajätteiksi, on lueteltu jäteasetuksen (1390/1993) liitteessä 4a. Jätteen määrittelyä ongelmajätteeksi täsmentää ympäristöministeriön asetus yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta (1129/2001). Luettelon ongelmajätenimikkeiden perustana ovat EU:n jätteiden ja ongelmajätteiden luokittelua koskevat yhteiset säännökset.

Luettelo on esimerkkiluettelo jätteistä. Se ei sisällä kaikkia jätteitä, eivätkä siinä luetellut esineet tai aineet aina ole jätteitä. Ongelmajätteiden osalta luettelo on yksiselitteinen: jos jäte on luettelossa nimetty ongelmajätteeksi, se on ongelmajätettä. Luettelo ei kuitenkaan ole täydellinen. Siksi alueellinen ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa ja tarkoin säädetyin perustein tehdä luettelosta poikkeavia päätöksiä ongelmajätteiden luokituksesta.

Ongelmajätteiden sitovat raja-arvot annetaan jäteasetuksen liitteessä 4b (1128/2001). Ne perustuvat sosiaali- ja terveysministeriön luokitukseen kemikaalien raja- arvoista. Ympäristövaarallisia aineita ovat jäteasetuksen liitteen 4b määritelmän mukaan aineet ja valmisteet, jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa välitöntä tai viivästynyttä vaaraa ympäristölle. Kemikaalilainsäädännössä ympäristölle vaarallisiin aineisiin liittyvät vaaralausekkeet R50 - R53, jotka kuvaavat haitallisuutta vesiympäristössä, sekä vaaralausekkeet R54 - R59, jotka kuvaavat haitallisuutta muussa ympäristössä.

Ongelmajätteiden luokittelussa suositellaan kuitenkin käytettäväksi sosiaali- ja terveysministeriön luokituksen raja-arvoja.
Aiemmin ongelmajätteen ammattimaiseen keräystoimintaan on tarvittu ympäristölupa. Nykyään riittää ilmoitus alueelliselle ympäristökeskukselle.


Tunnistaminen

Ongelmajätteen tunnistamisen lähtökohtana voidaan pitää sitä, että jos aine tai esine tuotteena on haitallinen tai vaarallinen, se on jätteenä ongelmajätettä. Jos kemikaalipakkauksessa tai käyttöturvallisuustiedotteessa on varoitusmerkki tai varoituslauseke (R-lause) on aine ongelmajätettä.

Teollisessa toiminnassa on tunnettava käsiteltävät aineet. Helpoin tapa jätteen ominaisuuksien määrittämiseksi on tarkistaa tuotannon lähtöaineiden käyttöturvallisuustiedotteet. Kemikaalien myyjä on velvollinen antamaan ostajalle myytävää tuotetta koskevan käyttöturvallisuustiedotteen, josta aineen ominaisuudet käyvät ilmi.

Vaikka jätteenä poistetun aineen käyttöturvallisuustiedotetta ei löydy, on jäte kuitenkin tunnistettava pakkaamista, kuljetusta ja turvallista käsittelyä varten. Parhaiten tiedot aineesta saa sen alkuperäiseltä käyttäjältä tai haltijalta.

Ellei tietoja pystytä selvittämään, voidaan jätteen ominaisuudet usein päätellä alkuperäisen aineen pakkausten etiketeistä, aineen käyttötarkoituksesta, käyttöpaikasta tai valmistusprosessista, jossa sitä on käytetty. Näidenkin tietojen puuttuessa on jätteen laatu selvitettävä tarvittaessa laboratorioanalyysin avulla.

Kemikaalilain mukaiset merkit aineen alkuperäispakkauksessa ilmaisevat, että aine ja pakkaus jätteinä ovat ongelmajätettä. Tuotteen valmistaja merkitsee aineen vaaraa tai haitallisuutta koskevat tiedot varoitusmerkein tai vähintään varoituslausekkein.

Kaikissa terveydelle tai ympäristölle vaarallisissa tuotteissa ei ole varoitusmerkintää. Käyttämättöminä ne eivät ole haitallisia tai vaarallisia tai ne kuuluvat muun kuin kemikaalilainsäädännön piiriin. Tällaisia ongelmajätteitä ovat esimerkiksi lääkkeet ja farmaseuttiset tuotteet, kuume- ja elohopeamittarit, loisteputket ja -lamput, akut ja paristot, käytetyt maalausvälineet, liimat, hartsit, kitit, tasoitteet, ammoniakki, freonit, öljynsuodattimet, trasselit, rasvat, vahat, voiteluöljyt, öljynerottimien jäte, öljysäiliöiden puhdistusjätteet, raskaan polttoöljyn tuhka, asbesti, riskijätteet ja pakkaukset ja jätteet, jotka sisältävät ongelmajätteeksi luokiteltuja aineita.


Luokittelu

Jätteiden luokittelun perustana on ympäristöministeriön asetus yleisimpien jätteiden ja ongelmajätteiden luettelosta, jossa jätetyypit on yksilöity jätekoodilla ja nimikeryhmäkoodeilla. Jätteen syntypaikka ja jätekoodi etsitään ensisijaisesti jäteluettelon toimialojen nimikeryhmistä, joita ovat ryhmät 01 - 12 ja 17 - 20. Sen jälkeen luokitusta etsitään materiaalivirroittain nimetyistä ryhmistä 13 - 15.
Voit ladata luettelon täältä (PDF).

Kaavio ongelmajätteen luokittelun pääkohdista

Kaavio ongelmajätteen luokittelun pääkohdista

Jäteluettelon jätteiden luokittelu on sitova. Alueellinen ympäristökeskus voi yksittäistapauksissa päättää, että

Jäteluettelon mukaisesta jätteiden luokituksesta voidaan poiketa vain alueellisen ympäristökeskuksen päätöksellä. Päätös voidaan tehdä toiminnanharjoittajan hakemuksesta tai alueellisen ympäristökeskuksen omasta aloitteesta.

Esimerkki

Kumitiivisteitä valmistavassa tehtaassa jätteeksi on jäänyt erilaisia raaka-aineina käytettäviä kantaliuoksia ja hartseja.

Koska jäte on syntynyt orgaanissa kemian prosessissa, aloitusnumero on 07. Numerointi jatkuu 02, koska kyseessä on nimenomaan kumin valmistus ja se päättyy 03 tai 04 riippuen onko alkuperäisissä kemikaaleissa ollut halogeenejä kuten klooria, bromia tai fluoria. Kokonaisuudessaan jäte numeroitaisiin 07 02 03 tai 07 02 04.

Samaisessa tehtaassa on useita pieniä muovisia astioita, joilla on kerätty halogenoituja reaktiojäännöksiä suurempiin tynnyreihin ongelmajätteen varastointia varten. Astioihin on tarttunut jätettä siten, ettei niitä voida enää puhdistaa.

Vaikka jäte voitaisiin luokitella kumin valmistuksessa syntyväksi halogeenejä sisältäväksi tislaus- ja reaktiojäännökseksi (07 02 07), on huomattava että kyseessä ei varsinaisesti ole itse reaktiojäännös vaan sillä saastuneet astiat, joten jäte tulisi merkitä 15 01 10. Toisaalta koska jätteen syntypaikka on selvillä, voisi samaa jätettä merkitä myös 07 02 99, joka tarkoittaisi orgaanisessa muovin, kumin tai synteettisen kuidun valmistuksessa syntyvää jätettä, jota ei ole mainittu muualla listassa. Oikea merkintätapa on kuitenkin 15 01 10, mutta esimerkistä voidaan havaita, että ongelmajätteiden merkintä ei välttämättä ole itsestään selvää.

Jäte luokitellaan nimikeryhmän 16 mukaisesti, vain jos ei mikään aikaisemmista nimikeryhmien jätekoodeista sovi kyseessä olevalle jätteelle. Jos jäte ei kuulu myöskään luokkaan 16, käytetään koodia 99 siinä nimikeryhmässä, joka vastaa jätteen syntypaikkaa.


Lajittelu

Kuva: Lassila & Tikanoja Oy

Ongelmajätteiden parissa työskentelevän on tunnettava aineet, joita hän käsittelee työssään. Jätteen haltijan on oltava selvillä jätteensä määrästä, laadusta ja alkuperästä. Ongelmajätteiden käsittelyssä on tärkeää tietää aineiden haitalliset ja vaaralliset ominaisuudet. Näin niiden kanssa osataan toimia oikein ja turvallisesti.

Ongelmajätteiden lajittelu on avain turvalliseen työskentelyyn, edullisempiin kustannuksiin ja jätteen vaarattomaksi tekemiseen. Erilleen kerätyt jätteet voidaan tarvittaessa vaivatta ja halvalla yhdistää, mutta aineiden erottelu jälkikäteen voi olla mahdotonta. Erottelemalla jätteet toisistaan jo niiden syntypaikalla varmistetaan niiden hyötykäyttö tai ainakin jätteiden käsittely niille sopivimmalla tavalla.

Ongelmajätteet lajitellaan jätelaadun, vaaraominaisuuksien ja olomuodon perusteella. Toinen tärkeä peruste on sopivien toimituserien muodostaminen hyötykäyttöä, kuljetusta tai käsittelyä varten.

Lajittelu tehdään aina jätteiden vaaraominaisuuksien mukaan. Esimerkiksi epäorgaanisia ja orgaanisia happoja ei saa yhdistää yhdeksi eräksi.

Erillään pitäminen vaikuttaa myös ongelmajätteiden käsittelyhintoihin, sillä yleisesti voidaan sanoa että vaarallisemmat aineet ovat kalliimpia käsitellä. Yhdistämällä vaarallisempaa ainetta johonkin muuhun jätteeseen luodaan vain suurempi määrä ongelmajätettä, joka kuitenkin on käsiteltävä vaarallisemman aineen käsittelytavalla.

Samansisältöisiä ongelmajätteitä voi yhdistää, mutta
ONGELMAJÄTTEITÄ EI SAA KOSKAAN LAIMENTAA!

Ongelmajätepisteeseen on varattava eri jätteille riittävästi tyhjiä astioita, laatikoita, tynnyreitä tai kontteja aina tilanteen mukaan. Niihin on merkittävä selvästi, mitä ainetta kyseinen astia sisältää. Keräyspiste tulee järjestää niin, että työskentely on vaivatonta ja turvallista.

Lajittelun lähtökohdat

1. Pidä eri olomuodoissa olevat jätteet erillään ja lajittele:
2. Sen jälkeen lajittele vähintään näin:

Lähde: Ekokem. Ongelmajäteopas. 2006.


Pakkaaminen ja merkinnät

Ongelmajätteiden pakkaukset ja varastointipaikat on varustettava riittävillä tiedoilla, jotta jätteitä voidaan turvallisesti käsitellä. Ongelmajäteastiat merkitään vaaraominaisuuksien mukaan, koska merkintöjen avulla jätteitä osataan varoa ja käsitellä oikein. Jätteiden merkintävelvollisuudesta on säädetty jäteasetuksessa (1390/93) ja valtioneuvoston päätöksessä 659/96.

Ongelmajäte on pakattava tiiviiseen tai tiiviisti uudelleen suljettavaan pakkaukseen, joka kestää käytöstä, siirtämisestä ja säilytysolosuhteista aiheutuvaa kuormitusta ja rasitusta. Pakkausten ja sulkimien on oltava koostumukseltaan materiaalia, joka ei reagoi ongelmajätteen kanssa eikä näin ollen voi aiheuttaa vaaraa terveydelle tai ympäristölle.

Ongelmajätteiden keräysastioiksi sopivat parhaiten astiat, joissa vaarallinen tai haitallinen aine on alun perin ostettu, mikäli nämä astiat ovat ehjiä. Alkuperäisissä astioissa on tuoteseloste sekä turvallisuusmerkinnät, ja ne täyttävät ehjinä turvallisuusmääräykset. Astiaan on ainoastaan lisättävä sana "jäte" sekä jätteen haltijan nimi, paikka ja päivämäärä. Keräysastiat kannattaa valita niin, että ne käyvät samalla kuljetusastioista. Aineen kuuluessa vaarallisiin aineisiin on kuljetusastioina käytettävä määräysten mukaisia tyyppihyväksyttyjä pakkauksia. Tyyppihyväksytyt pakkaukset on merkitty un-merkinnällä. Ongelmajätteen pakkaamisessa on tärkeää, että eri olomuodoissa olevat (nestemäiset, pastamaiset ja kiinteät) jätteet pakataan aina erilleen. Silloin niiden jatkokäsittely on helpompaa ja halvempaa. Astioita ei saa pakata täyteen vaan on jätettävä 10 %:n laajenemisvara.

Jäteastiaan tai varastopaikkaan on lisättävä seuraavat tiedot, jos jätteellä on ominaisuuksia, joiden vuoksi se merkitään kemikaalien vaaramerkinnöillä:

Varastopaikkaan tehtävä merkintä riittää, kun varastopaikassa säilytetään vain yhden tyyppistä jätettä. Astiakohtaiset merkinnät tarvitaan, kun varastossa säilytetään erilaisia jätteitä eikä niillä ole omia merkittyjä varastopaikkoja. Jos jäte on tuntematonta, sen pakkaukseen on merkittävä teksti "myrkyllistä jätettä, koostumus tuntematon".
Tunnistamattoman jätteen vaaraominaisuudet on tunnistettava ennen kuljetusta; tuntemattoman aineen kuljettaminen on kiellettyä.

Kuljetuspakkaukseen tehtävät merkinnät riippuvat ongelmajätteen laadusta. Ongelmajätteen kuuluessa vaarallisten aineiden kuljetusmääräysten (VAK) alaisuuteen, on kuljetuspakkaukseen lisättävä varoitusmerkki sekä aineen YK-tunnusnumero.
Jos aineella on kemikaalien vaaraominaisuuksia, se hyvin todennäköisesti kuuluu myös VAK:n piiriin.

1Syttyvä (F), helposti syttyvä (F+) tai erittäin helposti syttyvä (F++)
Neste tai kaasumainen aine, joka voi muodostaa palavia kaasuja tai syttyä palamaan joutuessaan kosketukseen ilman kosteuden, veden tai sytytyslähteen kanssa. Voi myös syttyä palamaan ympäristön lämpötilassa ilman ulkoisen energian lisäystä.

2Räjähtävä (E)
Aine tai valmiste, joka voi ilman ulkopuolista happea aiheuttaa reaktion, jossa vapautuu lämpöä ja kehittyy nopeasti kaasuja, jotka määrätyissä koeolosuhteissa räjähtävät, kun niitä kuumennetaan osittain suljetussa tilassa, tai muusta syystä.

3Syövyttävä (C)
Aine tai valmiste, joka voi tuhota elävän kudoksen ollessaan kosketuksissa sen kanssa.


4Hapettava (O)
Aine tai valmiste, joka voi aiheuttaa voimakkaasti lämpöä vapauttavan reaktion muiden, erityisesti syttyvien aineiden kanssa.


5Ympäristölle vaaralliset kemikaalit (N)
Aine tai valmiste, joka ympäristöön joutuessaan voi aiheuttaa välitöntä tai viivästynyttä vaaraa ympäristölle tai sen osalle.


6Haitalliset (X) tai ärsyttävät (Xn) kemikaalit
Aine tai valmiste, joka ei ole syövyttävä, mutta voi hengitettynä nieltynä tai ihon kautta aiheuttaa herkistymistä, ärsytystä, välitöntä tai pitkäaikaista terveydellistä haittaa tai jopa kuoleman.

7Myrkyllinen (T) tai erittäin myrkyllinen (T+)
Aine tai valmiste, joka voi pieninä tai hyvin pieninä annoksina hengitettynä, nieltynä tai ihon kautta aiheuttaa välittömän tai pitkäaikaisen terveydellisen haitan tai jopa kuoleman.


Varastointi

loisteputkiastia

Loisteputkiastia, Lassila & Tikanoja Oy

Ongelmajätteiden varastoinnissa on oltava erityisen huolellinen ja noudatettava haitallisten ja vaarallisten aineiden varastointimääräyksiä. Varasto on aina ongelmajätteiden väliaikainen säilytyspaikka. Jätteiden määrä ja laatu vaikuttaa siihen, minkälaiset varastointipakkaukset ja -astiat jätteille tarvitaan. Jätteen laatu taas asettaa omat vaatimuksensa varaston rakenteelle ja sille, miten jätteet kannattaa sijoittaa varastoon. Jätteiden syntyprosessi kannattaa ottaa huomioon silloin, kun mietitään varaston sijoituspaikkaa.

Vaatimukset

Hyvä ongelmajätevarasto on selkeästi merkitty, katettu ja lukittu varastotila, jonne on esteetön kulkureitti. Varasto on rakennettava palamattomasta rakennusmateriaalista. Varastossa on oltava hyvä ilmanvaihto ja valaistus, ja siellä on oltava omat astiat tai merkityt paikat eri jätteille. Säilytettäessä nestemäisiä jätteitä on oltava valuma-altaat jätteille astioiden vuotojen tai rikkoutumisen varalta. Suoja-allas tai kynnys mitoitetaan suurimman varastoitavan irtosäiliön tilavuuden mukaisesti. Varaston lattiapinnoitteen tulee olla kemikaaleja kestävä, eikä tilaa saa viemäröidä niin, että vuodot tai jätevedet pääsevät suoraan viemäriin tai ympäristöön.

Jätteiden paikkoja suunniteltaessa on otettava huomioon aineiden pitäminen erillään toisistaan. Jätteiden määrän ollessa pieni voidaan löytää toimiva ratkaisu keräyslaatikoiden avulla. Jokaiselle jätetyypille varataan oma laatikko, joka merkitään jätteen vaaraominaisuuksien mukaan.

Varastointiastiat on suojattava sään vaihteluilta. Myös lämmittämätön katostyyppinen varasto on toimiva, jos lämpötilan vaihtelu ei vaurioita varastointiastioita eikä jätteellä ole jäätymisvaaraa. Jäteastiat tulee aina suojata vedeltä. Ongelmajätteet ovat terveydelle haitallisia tai vaarallisia aineita, joten asiattomien pääsy varastoon on estettävä. Myrkylliset aineet ja lääkkeet on aina säilytettävä lukitussa tilassa.

Ongelmajätevarastossa työskentelevällä on oltava asianmukaiset, henkilökohtaiset suojavälineet. Suojaimet ja työvälineet tulisi säilyttää varaston ulkopuolella. Säilytettäessä varusteita ongelmajätevarastossa niille on oltava tiivis säilytyskaappi, jossa ne säilyvät käyttökelpoisina. Perusvarusteita ovat mm. suojakäsineet ja -kengät, hengityssuojain, suojalasit, suojaesiliina ja suojahaalari.

Ongelmajätevarasto tai jätteiden paikka varastossa on merkittävä selvästi ja informoitava jätteiden vaaraominaisuuksista kemikaalilain mukaisilla merkeillä. Varastoitaessa vain yhtä jätelajia voidaan varaston kylttiin lisätä myös jätettä koskevat tiedot ja kemikaalilain mukaiset varoitusmerkinnät.

Kirjanpito

Jätteen tuottajan on pidettävä kirjaa toiminnassaan syntyvistä ongelmajätteistä. Kirjanpitovelvollisia ovat kotitalouksia lukuun ottamatta kaikki ongelmajätteiden tuottajat, haltijat sekä ammattimaiset kerääjät ja käsittelijät.

Ongelmajätteiden varastokirjanpidossa tulee näkyä:
kontti

Ongelmajätekontti on turvallinen ratkaisu ongelmajätteiden
varastointiin, kuva Lassila & Tikanoja Oy.

Eteenpäin toimitetuista aineista on tunnettava niiden laatu, määrä, toimittamisen ajankohta ja määränpää sekä kuka jätteen on hakenut.

 Jätekirjanpidoksi käy hyvin tavallinen ruutuvihko mutta siinä voidaan käyttää atk-pohjaista seurantajärjestelmääkin. Kirjanpidon avulla on pystyttävä osoittamaan toiminnassa syntyneiden ja varastossa olevien ongelmajätteiden laatu ja määrä. Varastosta toimitetuista ongelmajätteistä dokumentiksi jää siirtoasiakirja. Siinä ovat kaikki ongelmajätteistä tarvittavat tiedot. Siirtoasiakirja on säilytettävä kolme vuotta sen allekirjoituksesta.

Erillään pidettävät aineet

Vaarallisia kemikaaleja varastoitaessa on huomioitava aineiden erilaiset ominaisuudet. Kemialliset aineet eivät sovi lähekkäin säilytettäväksi vaan voivat väärin varastoituna aiheuttaa vaaraa. Keskenään voimakkaasti reagoivat aineryhmät on varastoitava eri paikoissa niin, etteivät ne onnettomuus- tai vahinkotapauksissa voi aiheuttaa haittaa tai vaaraa.

Toisistaan erillään pidettäviä aineita ovat:
Palavia aineita ei saa varastoida samassa tilassa seuraavien aineiden kanssa:
Myrkyllisiä ja erittäin myrkyllisiä aineita ei saa laittaa yhteen seuraavien aineiden kanssa:
Työturvallisuuden ja jätteiden käsittelyprosessin vuoksi seuraavat aineet on ehdottomasti pidettävä erillään toisistaan ja muista jätteistä:

Palavat nesteet on varastoitava paloteknisesti erillisessä tilassa, palavan nesteen varastossa, mikäli niitä varastoidaan yli vapaan säilytysrajan (200 litraa).

Myrkylliset aineet sekä lääkkeet on aina säilytettävä lukitussa tilassa, jonne asiattomilta on pääsy kielletty.
Yksinkertaisinta on kuitenkin toimittaa vaarallisimmat jätteet välittömästi käsiteltäviksi, eikä varastoida niitä lainkaan. Ongelmajätteet tulee toimittaa asianmukaisesti hävitykseen vähintään kerran vuodessa.

Aineet, jotka eivät saa joutua kosketuksiin toistensa kanssa

aine

ei saa joutua kosketuksiin näiden kanssa

ammoniakki

elohopea, kalsiumhypokloriitti, kloori, fluorivety

ammoniumnitraatti

emäkset, hapot, kloraatit, kloriitit, hypokloriitit, kloridit, rikki, hienojakoiset metallijauheet, palavat aineet, palavat nesteet, räjähdystarvikkeet,

asetoni

väkevä rikki- ja typpihapposeos

asetyleeni

bromi, elohopea, hopea, kloori, kupari

elohopea

ammoniakki, asetyleeni, vahvat hapot, vety

etikkahappo

kromihappo, perkloorihappo, permanganaatit, peroksidit, typpihappo

etikkahappoanhydridi

vesi

fosforipentoksidi

vesi

hiilivedyt

bromi, kloori, kromihappo, natriumperoksidi

hydrosulfiitti

kosteus

kloraatit

ammoniumsuolat, hapot, rikki, helposti palavat orgaaniset yhdisteet

kloori

ammoniakki, asetyleeni, hiilivedyt, vety

klooridioksidi

ammoniakki, metaani, rikkivety

kromihappo

naftaleeni, tärpätti, ja muut palavat nesteet

kupari

asetyleeni, vetyperoksidit

natriumperoksidi

hapettavat aineet esim. metanoli, etikkahappo, etikkahappoanhydridi, bentsaldehydi, rikkihiili, glyseroli, etyleeniglykoli, etyyliasetaatti, furfuraali

palavat nesteet

ammoniumnitraatti, typpihappo, vetyperoksidi

perkloorihappo

etikkahappoanhydridi, alkoholi, orgaaniset aineet

rikkihappo

kaliumpermanganaatti, kloraatit, natriumkloraatti, perkloraatit, vesi

rikkivety

hapettavat kaasut, typpihappo

syanidit

hapot

typpihappo (väkevä)

ammoniumasetaatti, etikkahappo, kromihappo, syaanivetyhappo, rikkivety, palavat nesteet ja kaasut

vetyperoksidi

asetoni, nitrometaani, kromi, kupari, rauta, useimmat metallit, ja niiden suolat, muut orgaaniset aineet


Kuljetus

Ongelmajätteiden kuljetuksesta löydät lisää tietoa mm. liikenne- ja viestintäministeriön internetsivuilta. Sivustolta löytyy myös VAK-hakukone, jolla voidaan määrittää eri aineiden kuljetus- ja merkintävaatimukset.

Ongelmajäte on valmis kuljetettavaksi, kun seuraavista asioista on huolehdittu

Vastuut ja velvollisuudet

kuljetus

Kuva: Lassila & Tikanoja Oy

Ongelmajätteet kuuluvat lähes aina kuljetuslainsäädännön kannalta vaarallisiin aineisiin. Vaarallisten aineiden kuljetuksesta (VAK) on säädetty laissa ja asetuksissa sekä lisäksi liikenneministeriön päätöksissä. Ongelmajäte tai muu aine kuuluu kuljetussäädösten alaisuuteen, jos se räjähdys-, palo- tai säteilyvaaran, myrkyllisyyden tai syövyttävyyden vuoksi voi aiheuttaa vahinkoa ihmiselle, ympäristölle tai omaisuudelle. Laki koskee myös vaarallisia seoksia sekä vaarallisia aineita sisältäviä aineita, laitteita, pakkauksia ja geneettisesti muunneltuja organismeja.

Kuljetettaessa ongelmajätteitä lähettäjä on vastuussa siitä, että aine on oikein luokiteltu, pakattu, merkitty ja annettu kuljetettavaksi. Lähettäjän tehtävänä on lisäksi tarkistaa, että tiedot vaarallisesta aineesta on oikein merkitty kuljetusasiakirjoihin.

Kuljetuksen suorittaja vastaa siitä, että ajoneuvo ja sen miehitys on säädösten mukainen ja kuljettaja tuntee kuljetussäädökset ja määräykset.

Kuljettajan vastuulla on, että ajoneuvo vastaa kyseistä kuljetusta ja on oikein miehitetty ja kuormattu.

Ennen jätteen noutoa kannattaa jätteet kerätä yhteen paikkaan. Noutoajoneuvon reitin lastauspaikalle on oltava selvä, ja yhdyshenkilön kannattaa olla paikalla sovittuna aikana, jolloin jäte noudetaan. Yhdyshenkilö voi vielä tarkistaa, että jäte on pakattu ja merkitty oikein. Toiminnanharjoittaja on velvollinen kouluttamaan vaarallisten aineiden pakkaamiseen, merkitsemiseen, lähettämiseen ja kuljettamiseen osallistuva henkilöstö tehtäviinsä. Lähettäjä vastaa siitä, että vaarallisen kuljetuksen asiakirjat ovat laadittu oikein.

Kuljetusluokat

Ongelmajätteen kuljetuksessa vaaralliset aineet jaetaan yhdeksään kuljetusluokkaan (ADR, ent. VAK). Jokaisessa luokassa aineen vaaraominaisuudet ovat samankaltaisia.

Luokat ovat seuraavat:

1. räjähteet
2. kaasut
3. palavat nesteet
4.1 helposti syttyvät kiinteät aineet
4.2 helposti itsestään syttyvät aineet
4.3 aineet, jotka veden kanssa kosketukseen joutuessaan kehittävät palavia kaasuja
5.1 sytyttävästi vaikuttavat aineet
5.2 orgaaniset peroksidit
6.1 myrkylliset aineet
6.2 tartuntavaaralliset aineet
7. radioaktiiviset aineet
8. syövyttävät aineet
9. muut vaaralliset aineet.

Lähde: Ekokemin ongelmajäteopas 2006.

Kukin aine on määritelty vaarallisimman ominaisuutensa perusteella yhteen luokkaan, vaikka sillä voi olla useitakin vaaraominaisuuksia. Toissijaiset vaaraominaisuudet otetaan huomioon kuitenkin merkittäessä ainetta. Luokitukseen perustuvilla pakkausten ja ajoneuvon merkinnöillä sekä asiakirjoilla tiedotetaan kuljetettavan aineen vaaraominaisuuksista. Kuljettaja tarvitsee tiedot kuljetettavasta aineesta ajoneuvon merkitsemiseksi. Onnettomuuden sattuessa pelastusviranomaiset tarvitsevat niitä tietolähteenä.

Turvalliseen kuljetukseen vaikuttavia tekijöitä ovat koulutus, turvallisuusneuvonantaja, pakkaaminen, pakkauksen merkinnät, kuljetuksen valitseminen, kuljetusasiakirjat, kuljettaja, ajoneuvo ja kuljettaminen ja lastin käsittely.
Vaarallinen aine on lähes poikkeuksetta pakattava tyyppihyväksyttyihin pakkauksiin, ja ne on merkittävä vaaratunnuksilla. Vaarallisia aineita kuljetettaessa kuljettajalla tulee olla ADR-ajolupa. Vaarallisia aineita kuljettavat ajoneuvot on katsastettava ADR-kuljetuksia varten vähintään kolmen vuoden välein.

Tärkeät asiakirjat

Siirtoasiakirja

Siirtoasiakirja on dokumentti ongelmajätteestä annetuista tiedoista sekä ongelmajätteen asianmukaisesta luovuttamisesta ja vastaanottamisesta. Ongelmajätteitä luovutettaessa on vastaanottajalle laadittava kirjallinen siirtoasiakirja, jossa on seuraavat tiedot:

Ongelmajätteen haltijan on huolehdittava siitä, että siirtoasiakirja on mukana jätteen siirron aikana ja että se annetaan siirron päätyttyä vastaanottajalle. Vastaanottajan on vahvistettava vastaanotto ja jätteen määrä asiakirjaan tehdyllä päivätyllä allekirjoituksella. Ongelmajätteen haltijan ja vastaanottajan on säilytettävä siirtoasiakirja tai sen jäljennös kolmen vuoden ajan allekirjoituksesta.
Siirtoasiakirjan laatimista, antamista ja säilyttämistä koskevat velvollisuudet eivät koske kotitaloudessa ja siihen rinnastettavassa toiminnassa syntynyttä ongelmajätettä, joka luovutetaan kunnan tai jonkun muun tahon ylläpitämään ongelmajätteiden vastaanottopaikkaan.

VAK-Kuljetusten yhdistetty siirto- ja rahtikirja

Kuljetettaessa luokiteltuja vaarallisia aineita ongelmajätteinä on kuljetusyksikössä oltava kuormakohtainen rahtikirja tai lähetyskirja. Siirtoasiakirja voi toimia rahtikirjana, kun siihen lisätään vaarallisten aineiden edellyttämät lisätiedot. Ongelmajätteinä kuljetettavista vaarallisista aineista merkitään asiakirjaan YK-numero, jota edeltävät kirjaimet UN. Seuraavaksi merkitään ongelmajätteen virallinen nimi, luokka, varoituslipukkeen numero, pakkausryhmä ja määrä. Käytettäessä yhdistettyä siirtoasiakirjaa/lähetyskirjaa on asiakirjassa lisäksi oltava siirtoasiakirjassa vaadittavat tiedot.

Kirjalliset turvallisuusohjeet (turvaohjekortti)
Kuljettajalla on oltava onnettomuuden varalta aine- tai aineryhmäkohtaiset kirjalliset turvallisuusohjeet, "turvaohjekortti", jotka lähettäjä on velvollinen hankkimaan.
Turvaohjeissa ilmoitetaan lyhyesti mm.


Ongelmajätteiden käsittely

Erilaatuisten ongelmajätteiden monien laatujen vuoksi myös ongelmajätteiden käsittelytapoja on useita. Jätteen määrästä, laadusta, olomuodosta ja vaarallisuudesta riippuen sitä voidaan käsitellä mm. haihduttamalla, kompostoimalla, polttamalla tai erilaisilla fysikaalis-kemiallisilla menetelmillä, tai näiden yhdistelmillä.

Suomessa toimii yksi ongelmajätteiden polttolaitos Riihimäellä. Ekokem Oy Ab on osaksi valtion ja elinkeinoelämän omistama käsittelylaitos, joka käsittelee yli 100 000 tonnia ongelmajätteitä vuosittain.

Ekokem Oy:n jätteiden poltto tapahtuu korkealämpötilauuneissa, jossa haitalliset ja vaaralliset aineet hajoavat jopa 1300 asteen lämpötilassa muodostaen vettä, hiilidioksidia ja erilaisia savukaasuja. Savukaasut puhdistetaan parhaalla mahdollisella tekniikalla ja poltosta jäljelle jäävä loppujäte sijoitetaan Ekokemin omalla alueella sijaitsevalle ongelmajätteiden kaatopaikalle.


Työturvallisuus

huuhtelu

Silmienhuuhtelupiste, Kuva: Ekokem Oy

Hyvään ja turvalliseen varastointiin kuuluvat ajan tasalla olevat työskentelyohjeet, joissa kerrotaan lyhyesti mutta selkeästi varastossa suoritettavat tehtävät. Ohjeiden ja opasteiden avulla tiedot oikeista työtavoista siirtyvät työntekijältä toiselle. Ohjeilla ja opasteilla varmistetaan, että jokainen työvaihe tehdään aina saman ohjeen mukaan. Varastossa on hyvä olla myös lyhyet ohjeet hätätilanteiden varalta ja helposti näkyvällä paikalla hätäpuhelinnumero.

Muistilista vaarallisten aineiden parissa työskentelyyn

Lähde: Ekokem. Ongelmajäteopas. 2006.

Ongelmajätevaraston ja työpisteen ensiapuvarustukseen tulee kuulua vähintään silmänhuuhtelupullo, hätäsuihku ja sidetarpeet. Muut ensiapuvälineet ovat työskentelytilan välittömässä läheisyydessä, mutta eivät itse varastossa. Ongelmajätevarastolle on nimettävä vastuuhenkilö, joka on käytännössä vastuussa varaston asianmukaisesta kunnosta ja järjestyksestä. Vastuuhenkilön kuuluu huolehtia siitä, että varastossa on kaikki kunnossa ja kirjanpito on ajan tasalla.

Vaarallisemmat aineet voivat vaatia perusvarusteiden lisäksi tehokkaampia suojavarusteita. Suojavarusteet, kemikaalien riskit ja ohjeet vaaratilanteihin löytyvät mm. kemikaalien käyttöturvatiedotteista, joita voidaan soveltaa myös toimintaan samoista kemikaaleista syntyneiden ongelmajätteiden kanssa.

Ajantasaiset käyttöturvatiedotteet löytyvät internetistä mm. työterveyslaitoksen sivustolta.


Ongelmajäteneuvonta

Ammattitaito

Ongelmajätteiden käsittelyssä tarvitaan monenlaista osaamista. Tästä syystä johtuen ongelmajätteitä käsittelevissä yrityksissä ja laitoksissa on oltava henkilö, joka on kouluttautunut käsittelemään ongelmajätteitä ja osaa neuvoa henkilökuntaa ja asiakkaita.

Jonkin ongelmajätteen osa-alueen hyvä tuntemus auttaa ymmärtämään muita osa-alueita ja vahvistaa jäteneuvojan tai ympäristövastaavan erityisosaamista. Osaava ongelmajäteneuvoja tuntee toimintaprosessin raaka-aineiden hankinnasta jätteiden loppusijoittamiseen saakka. Prosessin tunteminen muodostaa kokonaiskuvan toiminnoista ja sen kytkeytymisestä ympäristösäännöksiin.

Ongelmajäteneuvojan tehtävänä on hallita eri jätejakeiden kerääminen ja lajittelu. Olennaisena osana siihen liittyy toimintojen kehittäminen. Kehittämistä saattavat tarvita esimerkiksi hankintojen suunnittelu, välivarastointi, tuotantoprosessin muutos, jätehuoltojärjestelmän uusiminen ja uudet keräysohjeet. Ongelmajäteneuvojan tehtävänä on etsiä keinoja, joilla löydetään tarpeellisia ratkaisuja kehittämiskohteisiin.

Ohjeet ja koulutus

Työohjeet ovat tehokas apuväline, kun ongelmajäteasioihin halutaan kiinnittää erityistä huomiota. Yrityksessä laaditaan työohjeita eri toiminnoille ja työvaiheille, ja ongelmajäteneuvoja voi tarkentaa jätejakeiden käsittelyyn liittyviä ohjeita. Yritykseen on hyvä tehdä jätehuoltokansio, jossa on kaikki jätteen käsittelyyn liittyvät tärkeät asiat. Se on oltava olla kaikkien luettavissa.

Yrityksen yhteisiin tiloihin voi ongelmajäteneuvoja tehdä esimerkiksi pienen näyttelyn yrityksessä syntyvistä ongelmajätteistä ja niiden keräämisestä. Konkreettinen havainto yrityksessä syntyvistä ongelmajätteistä motivoi henkilökuntaa tehokkaammin kuin yleiset ohjeet ja vaatimukset.

Ongelmajäteneuvoja voi järjestää koulutusta ja tietoiskuja yrityksessä. Koulutustilaisuuksiin voidaan kutsua ulkopuolisia asiantuntijoita ja alueellisia jätehuoltoyhtiöiden edustajia kertomaan ongelmajätteiden keräyksestä, varastoinnista ja kuljetuksesta. Laatu- ja ympäristöjärjestelmät selkiyttävät yrityksen työturvallisuuteen ja työohjeistukseen sekä ostotoimintaan liittyviä ohjeita. Yritys voi sisällyttää ympäristöjärjestelmään pääpiirteitä, jotka edellyttävät ongelmajätehuollon jatkuvaa parantamista.

Esimerkki: Paristojen keräämiseen tarkoitettu taulukko


Lähde: Ympäristöministeriö, Suomen Ympäristökeskus
ja Kuluttajavirasto 1998. Walitse Waaraton Woima.