Tulostus osasta Hyötyjätteet

Hyötyjätteet

Suomen jätelaki velvoittaa edistämään jätteiden hyödyntämistä ensisijaisesti raaka-aineena ja toissijaisesti energiana, mikäli se on teknisesti mahdollista eikä siitä aiheudu kohtuuttomia lisäkustannuksia. Normien taustalla on huoli kaatopaikkatilan rajallisuudesta, jätteiden ympäristövaikutuksista sekä raaka-aineiden riittävyydestä.

Jätteitä, jotka voidaan hyödyntää käytön jälkeen, kutsutaan hyötyjätteiksi. Suurin osa hyötyjätteistä voidaan käyttää uudelleen materiaalina. Lajittelemalla hyötyjätteet säästetään luonnonvaroja, koska jätteistä saadaan raaka-ainetta uusien tuotteiden valmistamiseen. Samalla vähenee sekä neitseellisten raaka-aineiden käyttö että kaatopaikalle menevän jätteen määrä. Hyötyjätteitä ovat mm. keräyspaperi ja -pahvi, lasi, metalli, muovi, puu, biojäte ja energiajae. Myös monet tuotteiden valmistuksen ohella syntyvät materiaalit voidaan käyttää hyödyksi, näitä kutsutaan tuotannon sivutuotteiksi.

Hyötyjätteiden erilleen kerääminen yrityksissä ei ole vain ympäristönsuojelullisesti vaan myös taloudellisesti kannattavaa. Jätteiden erilliskeräilyn aloittaminen, astioiden ja tilojen järjestäminen sekä työntekijöiden kouluttaminen tuo alussa yritykselle lisäkustannuksia. Mitä enemmän yritys lajittelee jätteitään, sitä vähemmän syntyy sekajätettä ja hyötyjätteet saadaan talteen ja uudelleenkäyttöön. Jätteiden käsittelijät ottavat hyötyjätteet vastaan sekajätettä halvemmalla ja sekajätteen hintaa nostaa myös jätevero. Sekajätteen jätevero on tällä hetkellä 30 € tonnilta ja sen voidaan olettaa nousevan lisää tulevaisuudessa.

Hyötyjätteiden lajittelu on siis kannattavaa sekajätteen hinnan noustessa; hyötyjätteistä ei peritä jäteveroa.
 
Eri alueiden jätehuoltoyhtiöillä on erilaiset käytännöt hyötyjätteiden keräilyssä ja hyödyntämisessä. Oman alueen käytännöt kannattaa tarkistaa omasta jätehuoltoyhtiöstä, josta saa myös tarkemmat ohjeet jätteiden lajitteluun.


Keräyspaperi ja -pahvi

Keräyspaperin ja -pahvin talteenotto ja käyttö teollisuuden raaka-aineena on Suomessa vanhimpia järjestelmällisesti toteutettuja jätteen hyötykäyttömuotoja. Metsäteollisuusyritysten omistama Paperinkeräys Oy on harjoittanut vuodesta 1943 keräyspaperin talteenottoa, lajittelua ja lajitellun paperin toimittamista paperiteollisuuden käyttöön.

Suomessa syntyvästä yhdyskuntajätteestä kerätään erilleen 99,9 % kaikesta syntyvästä paperi- ja kartonkijätteestä. Yhteensä kierrätykseen kulkeutuu siis 385 tuhatta tonnia paperia ja pahvia vuosittain, joka on yli 70 kg asukasta kohden. Teollisuudessa keräyspaperia ja –kartonkia syntyy vuosittain noin yhtä paljon.

Käytännössä kaikki keräyspaperi ja -pahvi käytetään metsäteollisuudessa painopaperin, pehmopaperin ja kartonkituotteiden raaka-aineina.

Erikseen lajiteltavia paperi- ja pahvilaatuja ovat mm:

Teollisuudessa syntyvät suuret tasalaatuiset erät voidaan myös kerätä täysin omaksi jakeekseen, jos se helpottaa lajikkeen jatkokierrätystä.

Keräyspaperin ja -pahvin uusiokäyttö

Keräyspaperilla ja -pahvilla on useita uusiokäyttökohteita. Kotikeräyspaperista valmistetaan uutta sanomalehtipaperia, vaaleasta konttoripaperista tehdään pehmopaperituotteita, keräyspahvi ja nestepakkauskartonki hyödynnetään kartonkiteollisuudessa ennen kaikkea hylsyjen raaka-aineena. Pieniä määriä keräyspaperia käytetään lämmöneristeiden valmistukseen sekä kirjekuoripaperin ja munakennojen valmistukseen.

Keräyspaperin ja -pahvin talteenotto ja kierrätys on pääasiassa perustunut paperiteollisuuden kannalta liiketaloudelliseen toimintaan. Vuoden 1999 alusta lukien toimintaa on pyritty edelleen tehostamaan antamalla jätelain 5. ja 18. §:n nojalla pääosin tuottajavastuuseen perustuva valtioneuvoston päätös keräyspaperin talteenotosta ja hyödyntämisestä (883/1998). Päätöksen nojalla keräyspaperin keräyksestä kiinteistöillä vastaa kiinteistön haltija ja alueellisella keräyspaikalla tuottaja. Keräyspaperin kuljetuksesta kiinteistöiltä ja alueellisilta keräyspaikoilta sekä sen hyödyntämisestä vastaa paperituotteiden tuottaja.

Suomessa paperi ja pahvi lajitellaan niiden syntypaikoilla. Näin lajittelu on huomattavasti edullisempaa, tehokkaampaa ja hygieenisempää kuin käsityönä laitoksessa tehtävä lajittelu. Syntypaikkalajittelu takaa myös raaka-aineen korkean laadun ja tätä kautta lopputuotteiden tasalaatuisuuden.

Voit vaikuttaa vähentävästi luonnon kuormitukseen lajittelemalla oikein keräyspaperit ja pahvit:

Kotikeräyspaperi

Flaaming Oy

Kuva: Flaaming Oy

Kotikeräyspaperia on kaikki kotitalouksista kerättävä keräyspaperi ja siihen rinnastettava yrityksissä syntyvä keräyspaperi. Kotikeräyspaperiin voidaan lajitella kaikki postin kautta tuleva paperi. Kotikeräyspaperi sisältää noin 60 % sanomalehtiä, 30 % aikakauslehtiä sekä 4 - 5 % muita sekalaisia papereita ja aaltopahvia. Keräyspaperi on syytä lajitella huolellisesti, sillä eri lajeista valmistetaan erilaisia lopputuotteita.

Paperitehtaalla kotikeräyspaperista poistetaan painoväri ja siistatusta massasta valmistetaan uutta sanomalehtipaperia. Mikäli kotikeräyspaperin joukossa on ruskeaa pahvia, uuteen sanomalehtipaperiin jää tummanruskeita täpliä, koska kuidun ruskea väri ei poistu siistattaessa.

Pahvi tulee aina kerätä erilleen.

Kotikeräyspaperiin saa laittaa kaikki postin kautta tulleet paperit:
Kotikeräyspaperiin ei saa laittaa:

Lajittele vain puhdasta kotikeräyspaperia. Niittejä ja paperiliittimiä ei tarvitse poistaa. Älä niputa lehtiä narulla tai pakkausteipillä.


Vaalea toimistopaperi

Flaaming Oy

Kuva: Flaaming Oy

Vaaleaa toimistopaperia kerätään yrityksissä ja muissa yhteisöissä. Jos vaaleaa toimistopaperia syntyy yrityksessä riittävästi, kannattaa se lajitella erikseen. Useilla kunnilla on maininta jätehuoltomääräyksissään vaalean toimistopaperin keräämisestä erikseen. Paperitehtaalla kerätystä toimistopaperista poistetaan painoväri ja siistatusta massasta valmistetaan pehmopaperia kuten nenäliinoja, wc-paperia ja talouspyyhkeitä.


Vaaleaan toimistopaperiin saa laittaa

Vaaleaan toimistopaperiin ei saa laittaa

Niittejä ja paperiliittimiä ei tarvitse poistaa. Sen sijaan kuminauhat on poistettava.


Tietosuojattu paperi

Lassila & Tikanoja Oy

Kuva: Lassila & Tikanoja Oy

Luottamuksellisia eli tietosuojattuja papereita ei kannata säilyttää tavallisissa paperinkeräysastioissa, koska silloin kuka tahansa voi saada tiedot käsiinsä. Luottamukselliset paperit tulee kerätä ja säilyttää aina lukituissa keräysastioissa. Yritykset, jotka keräävät tietosuojatun paperin, myös silppuavat ne lukituissa tiloissa.

Tietosuojattu paperi tuhotaan yleensä ristiinsilppuamalla riittävän pieniksi paloiksi. Monissa tietoturvayrityksissä silppu tuhotaan DIN 32757 -normin turvaluokan 3 mukaisesti, ja tällöin silpun koko on 4,0 mm x 80 mm ja palasen pinta-ala 320 mm2. Sen jälkeen silppu paalataan ja lähetetään uusiokäyttöön.

Silppuamiseen on viisi DIN 32757 -standardin mukaista turvatasoa, joista ensimmäiset silputaan liuskoiksi ja loput kolme turvatasoa silputaan ristikkäin.

Flaaming Oy

Kuva: Flaaming Oy

Turvataso 1 on kaikille kirjoitetuille asiakirjoille, jotka halutaan tehdä mahdottomiksi lukea. Luiskan leveys on 12,0 mm.

Turvataso 2 on sisäisille asiakirjoille, jotka halutaan tehdä mahdottomiksi lukea. Liuskan leveys on 6,0 mm ja pinta-ala 800 mm2.

Turvataso 3 on luottamuksellisille asiakirjoille, jotka halutaan tehdä mahdottomiksi lukea. Liuskan leveys on 2,0 mm ja pinta-ala 594 mm2.

Turvataso 3 on luottamuksellisille asiakirjoille, jotka halutaan tehdä mahdottomiksi lukea. Palasen koko on 4,0 mm x 80 mm ja pinta-ala 320 mm2.

Turvataso 4 on salaisuuksia sisältäville asiakirjoille, jotka halutaan tehdä mahdottomiksi lukea. Palasen koko on 2,0 mm x 15 mm ja pinta-ala 30 mm2.

Turvataso 5 on erittäin tiukkaa tietosuojaa vaativiin tarkoituksiin. Palasen koko 0,8 mm x 13 mm ja pinta-ala 10 mm2.

Silpusta tehdään lautasliinoja sekä talous- ja vessapaperia.

Tietosuojattua paperia ovat esimerkiksi
Keräysastiaan ei saa laittaa

Niittejä ja paperiliittimiä ei tarvitse poistaa. Sen sijaan kuminauhat on poistettava.


Keräyskartonki ja -pahvi

Pääosa keräyskartongista syntyy kotitalouksissa ja suurtalouksissa esim. ravintoloissa, ruokaloissa ja kouluissa. Yrityksissä syntyvät tasalaatuiset aaltopahvierät kerätään usein erikseen jatkokierrätyksen helpottamiseksi. Keräyskartongin paperikuidut erotellaan muista mahdollisista kerroksista. Paperikuidut käytetään uudelleen raaka-aineena. Kierrätetystä aaltopahvista valmistetaan erilaisia kartonkeja, ennen kaikkea hylsykartonkia.


Keräyskartonkiin saa laittaa
Keräyskartonkiin ei saa laittaa
Aaltopahviin saa laittaa
Aaltopahviin ei saa laittaa

Teippejä, etikettejä ja hakasia ei tarvitse poistaa. Taita pakkaukset litteiksi ja laita ne sisäkkäin. Silloin ne vievät tilaa mahdollisimman vähän. Pahvilaatikot kannattaa litistää pieneksi, koska silloin keräysvälineeseen mahtuu enemmän pahvia.


Biojäte

Biojätteeksi luokitellaan helposti hajoavat kasvi- ja eläinperäiset jätteet, joita syntyy kotitalouksien lisäksi merkittäviä määriä vähittäis- ja tukkukaupoissa, ravintoloissa, suurkeittiöissä yms. keittiöissä sekä elintarviketeollisuudessa.

Biojätettä on mahdollista kompostoida joko kiinteistökohtaisesti tai keskitetysti laitosmaisesti. Monet kunnat kompostoivat jo biojätteet laitosmaisesti. Käsiteltäessä biojätteitä laitosmaisesti vaihtoehtoina ovat kompostointi (hapellisissa olosuhteissa) tai mädätys (hapettomissa olosuhteissa).

Kompostointi

YTV:n Ämmässuon kompostointilaitos

Kompostoinnissa mikrobit hajottavat ja muokkaavat kosteissa ja hapellisissa olosuhteissa eloperäisestä jätteestä humusta. Samalla muodostuu lämpöenergiaa, hiilidioksidia ja vettä. Kompostoinnissa jätteeseen sekoitetaan sen rakenneominaisuuksia parantavia seosaineita, esimerkiksi puuhaketta. Jätteet voidaan kompostoida pieninä erinä aumassa tai pienkompostorissa. Vaihtoehtoisesti jätteet voidaan kompostoida keskitetysti kompostointilaitoksissa tai kompostointikentällä suurissa aumoissa. Pienkompostointi sopii ratkaisumalliksi yksittäisille kiinteistöille, kun taas laitosmainen kompostointi edellyttää suurten jätemäärien käsittelyä.


Tunnelikompostointi

Tunnelikompostointi tapahtuu teräsbetonista valmistetuissa tunneleissa, joihin kompostoitava aines kasataan. Ennen tunneliin laittamista ainekseen sekoitetaan tukiainetta, joka voi olla haketta, kuorta tai turvetta. Prosessiin luodaan optimaaliset olosuhteet puhaltamalla massaan ilmaa alhaalta päin. Tunnelissa kompostin lämpötila on 55 - 60 astetta, jolloin esimerkiksi taudinaiheuttajat ja kasvien siemenet tuhoutuvat. Reaktorivaihe kestää 2 - 3 viikkoa, minkä jälkeen massa siirretään jälkikypsytykseen aumaan. Jälkikypsytys kestää 3 - 6 kuukautta. Tunnelikompostoinnissa on mahdollisuus käyttää myös kaksivaiheista kompostointia, jossa aine siirretään tunnelista ilmastuslattialla varustettuun halliin ja vasta sen jälkeen aumaan jälkikypsytykseen.

Mädätys

Stormossenin biokaasulaitos Vaasassa

Mädätyksessä (biokaasulaitoksessa) orgaanista ainesta hajotetaan hapettomissa olosuhteissa toimivien mikro-organismien avulla. Hajoamisen pääasialliset lopputuotteet ovat metaani ja hiilidioksidi. Lisäksi prosessissa syntyy vettä ja kompostoinnin humukseen verrattavissa olevaa kiintoainetta, jota ei kuitenkaan voida käyttää maanviljelyskäytössä ennen hygienisointia. Kiinteiden jätteiden mädätys tapahtuu aina suljetuissa laitoksissa.

Mädätyksessä (biokaasulaitoksessa) orgaanista ainesta hajotetaan hapettomissa olosuhteissa toimivien mikro-organismien avulla. Hajoamisen pääasialliset lopputuotteet ovat metaani ja hiilidioksidi. Lisäksi prosessissa syntyy vettä ja kompostoinnin humukseen verrattavissa olevaa kiintoainetta, jota ei kuitenkaan voida käyttää maanviljelyskäytössä ennen hygienisointia. Kiinteiden jätteiden mädätys tapahtuu aina suljetuissa laitoksissa.


Biojätteen lajitteluohjeet

Biojätteeseen saa laittaa:
Biojätteeseen ei saa laittaa:

Biojäte

Biojätteeksi luokitellaan helposti hajoavat kasvi- ja eläinperäiset jätteet, joita syntyy kotitalouksien lisäksi merkittäviä määriä vähittäis- ja tukkukaupoissa, ravintoloissa, suurkeittiöissä yms. keittiöissä sekä elintarviketeollisuudessa.

Biojätettä on mahdollista kompostoida joko kiinteistökohtaisesti tai keskitetysti laitosmaisesti. Monet kunnat kompostoivat jo biojätteet laitosmaisesti. Käsiteltäessä biojätteitä laitosmaisesti vaihtoehtoina ovat kompostointi (hapellisissa olosuhteissa) tai mädätys (hapettomissa olosuhteissa).

Kompostointi

YTV:n Ämmässuon kompostointilaitos

Kompostoinnissa mikrobit hajottavat ja muokkaavat kosteissa ja hapellisissa olosuhteissa eloperäisestä jätteestä humusta. Samalla muodostuu lämpöenergiaa, hiilidioksidia ja vettä. Kompostoinnissa jätteeseen sekoitetaan sen rakenneominaisuuksia parantavia seosaineita, esimerkiksi puuhaketta. Jätteet voidaan kompostoida pieninä erinä aumassa tai pienkompostorissa. Vaihtoehtoisesti jätteet voidaan kompostoida keskitetysti kompostointilaitoksissa tai kompostointikentällä suurissa aumoissa. Pienkompostointi sopii ratkaisumalliksi yksittäisille kiinteistöille, kun taas laitosmainen kompostointi edellyttää suurten jätemäärien käsittelyä.


Tunnelikompostointi

Tunnelikompostointi tapahtuu teräsbetonista valmistetuissa tunneleissa, joihin kompostoitava aines kasataan. Ennen tunneliin laittamista ainekseen sekoitetaan tukiainetta, joka voi olla haketta, kuorta tai turvetta. Prosessiin luodaan optimaaliset olosuhteet puhaltamalla massaan ilmaa alhaalta päin. Tunnelissa kompostin lämpötila on 55 - 60 astetta, jolloin esimerkiksi taudinaiheuttajat ja kasvien siemenet tuhoutuvat. Reaktorivaihe kestää 2 - 3 viikkoa, minkä jälkeen massa siirretään jälkikypsytykseen aumaan. Jälkikypsytys kestää 3 - 6 kuukautta. Tunnelikompostoinnissa on mahdollisuus käyttää myös kaksivaiheista kompostointia, jossa aine siirretään tunnelista ilmastuslattialla varustettuun halliin ja vasta sen jälkeen aumaan jälkikypsytykseen.

Mädätys

Stormossenin biokaasulaitos Vaasassa

Mädätyksessä (biokaasulaitoksessa) orgaanista ainesta hajotetaan hapettomissa olosuhteissa toimivien mikro-organismien avulla. Hajoamisen pääasialliset lopputuotteet ovat metaani ja hiilidioksidi. Lisäksi prosessissa syntyy vettä ja kompostoinnin humukseen verrattavissa olevaa kiintoainetta, jota ei kuitenkaan voida käyttää maanviljelyskäytössä ennen hygienisointia. Kiinteiden jätteiden mädätys tapahtuu aina suljetuissa laitoksissa.

Mädätyksessä (biokaasulaitoksessa) orgaanista ainesta hajotetaan hapettomissa olosuhteissa toimivien mikro-organismien avulla. Hajoamisen pääasialliset lopputuotteet ovat metaani ja hiilidioksidi. Lisäksi prosessissa syntyy vettä ja kompostoinnin humukseen verrattavissa olevaa kiintoainetta, jota ei kuitenkaan voida käyttää maanviljelyskäytössä ennen hygienisointia. Kiinteiden jätteiden mädätys tapahtuu aina suljetuissa laitoksissa.


Biojätteen lajitteluohjeet

Biojätteeseen saa laittaa:
Biojätteeseen ei saa laittaa:

Metallit

Metallien tuotannosta, niiden käytöstä erilaisten tuotteiden valmistukseen ja näiden tuotteiden käytöstä poistamisesta syntyy romua. Romua voidaan käyttää uudelleen metallien valmistuksen raaka-aineena sekä malmipohjaisessa tuotannossa, jossa se toimii lisäraaka-aineena.

Jakeet

Metallijätteet voidaan karkeasti jakaa syntyvän määränsä perusteella rauta- ja teräsromuun sekä muihin metallijätteisiin. Muilla metallijätteillä tarkoitetaan muun muassa kupari-, alumiini-, sinkki-, nikkeli- ja lyijyjätettä sekä yhdyskuntajätteen metallijaetta, joka koostuu useista edellä mainituista metalleista. Yhdyskuntajätteen metallijakeella tarkoitetaan tavallisiin jäteastioihin kertyvää, suhteellisen pienikokoisista metallituotteista, kuten tölkeistä, muista pakkauksista ja astioista. Yhdyskuntajätteen metallijakeen ulkopuolelle jää isokokoinen jäte, kuten kodinkoneromut, romuautot sekä maatalouden kone- ja laiteromu.

Kuva: Lassila & Tikanoja Oy

Teollisuudessa syntyvät metallit, kuten astiat, kaapelit, raudoitukset, työstöjätteet, koneiden osat yms. kannattaa kerätä talteen, sillä hyvälaatuisista eristä romuliikkeet ja metallin kierrättäjät ovat jopa valmiita maksamaan. Toisin kuin muiden hyötyjätteiden osalta, metallista ei yleensä tarvitse maksaa hyötyjätemaksua. Jos yrityksessä syntyy paljon metalliromua, on kannattavaa neuvotella käsittelysopimukset suoraan käsittelijöiden tai romuliikkeiden kanssa.

Kierrätys ja käsittely

Metalliromun kierrätys on organisoitu Suomessa tehokkaasti. Maassamme on noin 250 romuliikettä. Ne vastaanottavat kaikkea romua, joka voidaan hyödyntää prosessoimalla teollisuuden raaka-aineeksi. Toiminnan lähtökohtana on kerätä pienet materiaalivirrat yhteen.

Perusromuliikkeiden ja erikoistuneiden romuliikkeiden ohella toimii muutamia romutukkuliikkeitä, jotka kokoavat romua laajemmalta alueelta ja toimittavat sitä joko käsittelyn jälkeen tai ilman käsittelyä eteenpäin teollisuuteen.

Suurimpana metallinkeräyksen toimijana Suomessa on Kuusakoski Oy, joka käsittelee vuodessa 2,5 miljoonaa tonnia metallia. Yrityksellä on toimintaa kymmenessä maassa ja palvelupisteitä on Suomessa yli kahdellakymmenellä paikkakunnalla. Romun keräyksen ja käsittelyn ohella Kuusakoski Oy valmistaa romumetallista metallituotteita, kuten harkkoja ja erilaisia profiileja.

Laitosmaisessa romumetallin käsittelyssä romumetalli murskataan, ja siitä erotellaan ei-metallinen osa, josta voidaan erotella hyötyjätteet kierrätykseen. Jäljelle jäänyt metalli lajitellaan mekaanisesti erilleen mm. teräs, alumiini ja jalometallit sekä myös ympäristölle haitalliset raskasmetallit.

Metallin lajitteluohjeet kuluttajille

Metallin keräykseen kelpaavat

Pantilliset metallitölkit kuuluvat tölkkienkeräykseen.

Keräykseen eivät kelpaa
Metallin lajittelu
Ennen kuin viet metallia kierrätykseen
  1. tyhjennä pakkaus huolellisesti
  2. poista mahdolliset muoviset tms. osat, jotka eivät ole metallia
  3. huuhtele pakkaukset ruoantähteistä ja muusta liasta.

Pakkaukset voi tilan säästämiseksi litistää tai laittaa sisäkkäin. Markkinoilla on metalliprässejä tölkkien litistämistä varten.

Yrityksien metallinkeräys järjestetään joko yhden lajikkeen järjestelmänä, jos toiminnassa ei synny pääsääntöisesti metallijätettä, tai monien lajikkeiden järjestelmänä silloin jos metalliromua syntyy useista eri metalleista, esimerkiksi metallia työstettäessä. Metallin lajittelu useisiin lajikkeisiin ei ole pakollista, mutta se voi olla taloudellisesti kannattavaa. Metallin joukkoon ei kuitenkaan saa laittaa ongelmajätteitä tai hyvin likaisia kappaleita. Materiaalin soveltuvuudesta kierrätykseen kannattaa neuvotella paikallisen romuliikkeen tai -kerääjän kanssa.


Lasi

Vuonna 2001 lasin keräysaste Suomessa oli 72 prosenttia, josta hyötykäyttöön päätyi noin 49 prosenttia. Lasipakkauksia käytetään vuosittain noin 350 000 tonnia. Siitä yli 85 prosenttia kerätään pantillisesta keräysjärjestelmästä ja täytetään uudelleen. Uudelleentäyttöön menevän lasin lisäksi noin 32 000 tonnia viedään murskattavaksi pantillisen keräysjärjestelmän kautta. Vuonna 2004 kerättiin yhdyskunnilta noin 120 000 tonnia lasijätettä, joka saatiin lähes täysin hyödynnettyä.

Kierrätyskohteita

Lasin tärkeimmät käyttökohteet ovat pakkaukset, eristevilla ja ikkunalasi. Pakkausmateriaalina lasia käytetään pääasiassa uudelleenkäytettävissä juomapakkauksissa ja jonkin verran myös elintarvikkeiden kertakäyttöisissä pakkauksissa.

Lasi on erinomainen materiaali, kun ajatellaan jätteiden kierrätystä ja vähentämistä. Lasipakkaukset ovat kestäviä ja hygieenisiä, ja kerta- tai uudelleenkäytön jälkeen pakkaukset voidaan lajitella sulatettaviksi ja uudelleen käyttöön muokattaviksi. Lasia pystytään kierrättämään lähes ikuisesti. Uudelleen käytettävä lasi jopa sulaa prosessissa helpommin kuin uudesta raaka-aineesta valmistettava.

Murskattua lasijätettä käytetään raaka-aineena pakkauslasin ja lasivillaeristeen valmistuksessa. Valmiista lasivillatuotteesta kierrätyslasin osuus on 60 - 80 prosenttia. Kierrätysraaka-aineen osuus uusien lasipakkausten tuotannossa on noin 20 prosenttia.

Lasin raaka-aineet ovat sooda, kvartsihiekka, dolomiitti ja kalkkikivijauhe. Keräyslasimurskaa käyttämällä voidaan korvata alkuperäisiä raaka-aineita, joista sooda tuodaan ulkomailta. Lasimurskan raaka-ainekäytöllä saavutetaan myös energiasäästöjä lasia käyttävässä teollisuudessa.

Suomessa lasimateriaali käyttö maantien pohjana voi olla tulevaisuuden vaihtoehto, koska lasimateriaali soveltuisi siihen hyvien roudansieto-ominaisuuksien vuoksi. Uusien lasin hyötykäyttömahdollisuuksien löytäminen tulevaisuudessa on välttämätöntä, jotta saavutetaan lasin hyötykäyttötavoitteet.

Lajitteluohjeet

laseja

Lasinkeräykseen saa laittaa

Värillinen ja väritön lasi tulee lajitella omiin säiliöihinsä. Metallikorkit, -renkaat ja -kannet pitää poistaa tuotteista. Paperietikettejä ei tarvitse poistaa. Keräykseen laitettavat purkit tulee huuhtoa.

Lasinkeräykseen ei saa laittaa

Yrityksissä on järjestettävä erillinen lasinkeräys jos toimintapaikkakunnan jätehuoltomääräykset siihen velvoittavat.


Muovi

Kuva: Lassila & Tikanoja Oy

Jokainen suomalainen tuottaa muovijätettä 18 kiloa vuodessa. Suomessa syntyy vuosittain yhteensä noin 150 000 tonnia muovijätettä, josta hyötykäytetään alle 20 prosenttia ja loppu päätyy tällä hetkellä kaatopaikalle. Suurin osa kaatopaikalle menevästä muovijätteestä syntyy kotitalouksissa käytetystä muovista, kuten elintarvikepakkauksista. Niitä ei voida käyttää uudelleen niihin jäävien orgaanisten jätteiden vuoksi.

Käyttö

Muovi on uusiutumattoman luonnonvaran, öljyn jatkojaloste. Yleisnimike muovi kattaa suuren joukon erilaisia materiaaleja, joita käytetään erilaisiin tarkoituksiin. Muoveja on olemassa sekä kesto- että kertakäyttömuoveja. Kestomuovit voidaan sulattaa ja työstää uudelleen muotoonsa. Kertamuoveille näin ei voi tehdä niiden rakenteen takia. Muoveja käytetään mm. rakentamisessa, maataloudessa, lääketeollisuudessa, eri teollisuudenaloilla ja pakkaamisessa. Muoveista noin 40 % käytetään pakkaamiseen. Yhteistä muoveille on se, että ne ovat kaikki lähtöaineiltaan öljyä ja maakaasua, jotka on prosessoitu kiinteään olomuotoon.

Kierrätys

Muoville on asetettu kierrätystavoitteeksi 22,5 % vuoteen 2008 mennessä Suomessa käytetystä muovista. Lain mukaan muovipakkausten kierrätys kuuluu teollisuudelle ja kaupalle.

Muovituotteen palveltua käyttötarkoituksensa loppuun se tulisi kierrättää mekaanisesti. Kierrätys tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että tuote prosessoidaan uudelleen toiseksi käyttökelpoiseksi tuotteeksi. Käytännössä muovien ominaisuudet kuitenkin heikkenevät jokaisen prosessoinnin jälkeen, joten muovia ei voi kierrättää loputtomiin. Tällöin muovi voidaan vielä sekoittaa uuteen materiaaliin ja jatkaa sen käyttöä.

Lajittelu

Kuva: Lassila & Tikanoja Oy

Muovit tulisi lajitella jo syntypaikalla, jotta ne pystytään kierrättämään. Muovien osalta syntypaikkalajittelua kuitenkin hankaloittaa se, että muovilaatuja on satoja ja niitä on vaikea erottaa toisistaan ilman selkeitä merkintöjä, opastusta ja asiaan perehtymistä.
Muut vaihtoehdot jätemuovien käytölle ovat kemiallinen kierrätys ja käyttö energiantuotannossa polttoaineena. Kemiallinen kierrätys tarkoittaa, että muovi muokataan takaisin peruskemikaaleiksi eli kaasumaisiksi ja nestemäisiksi hiilivedyiksi.

Vuonna 2000 perustettiin uusi muovijätteitä hyödyntävä yritys Muovix Oy, joka jalostaa jätemuovista erilaisia muoviprofiileja. Muovix ottaa vastaan kaupan ja teollisuuden jätemuovit, muovituotteita valmistavien yritysten hylkyjätteet, elektroniikkateollisuuden muovikomponentit ja autojen muoviosat. Muoveista rouhitaan rouhetta, joka sulatetaan ja muotoillaan profiileiksi. Muoviprofiilista voi valmistaa monenlaisia tuotteita puisto-, puutarha-, tie-, katu- ja maatalousrakentamiseen. Profiilia voidaan käyttää puun ja kestopuun tapaan.

Muovijätteen energiasisältö on korkea johtuen sen raaka-aineista, ja sitä polttamalla voidaankin korvata esimerkiksi raskaan polttoöljyn tai kiinteiden polttoaineiden käyttöä. Poltossa ongelmana kuitenkin on, että muovi on fossiilinen polttoaine, joka aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä. Kaikki muovilaadut soveltuvat poltettavaksi, paitsi PVC, joka sisältää klooria.

Muovin lajitteluohjeet

Muovin joukkoon saa laittaa
Muovin joukkoon ei saa laittaa

Aloittaessasi muovin keräyksen yrityksessäsi ota selvää oman paikkakuntasi muovin kerääjästä ja lajitteluohjeista. Lajitteluohjeet voivat vaihdella paikkakunnittain.

Muovien merkinnät:

Muovien merkinnät

Muovin erilliskeräys on tehokas tapa vähentää kaatopaikalle joutuvan jätteen määrää ja sitä kannattaa harkita yrityksessä jos erilaisia muovikalvoja, -astioita tai kääreitä syntyy merkittäviä määriä. Myös eräät paikkakunnat voivat velvoittaa muovin erilliskeräyksen jätehuoltomääräyksissään. Aloittaessasi muovin keräyksen yrityksessäsi ota selvää oman paikkakuntasi muovin kerääjästä ja lajitteluohjeista. Lajitteluohjeet voivat myös vaihdella paikkakunnittain.


Puu

Pakkaus Öhman Oy

Kuva: Pakkaus Öhman Oy

Puujätettä voi syntyä yritysten eri toiminnoissa. Ensisijaisena tavoitteena on hydyntää esim. syntyvät puulavat tuotteiden pakkaamisessa tai alustoina. Mikäli puujätettä ei voi yrityksen normaalissa toiminnassa hyötykäyttää, on puujäte kerättävä hyötyjätteenä ja toimitettava hallitusti puujätettä vastaanottavalle laitokselle tai puulavoja kierrättäville keräysyrityksille. Hyvä vaihtoehto puhtaan puujätteen hyötykäytöön on polttopuuna hyödyntäminen. Puhdasta puujätettä vastaanottavat laitokset hyödyntävät puun joko haketettuna maanparannusaineeksi tai lämpöenergian lähteenä. Puulavoja kierrättävät yritykset korjaavat lavoja ja myyvät ne edelleen eteenpäin.

Pienikokoiset puukappaleet voidaan kerätä energiajakeena, jos yrityksessä ei synny puujätettä siinä määrin että erilliskeräys olisi taloudellisesti järkevää tai paikkakunnan jätehuoltomääräykset eivät velvoita erilliskeräykseen.

Pakkaus Öhman Oy

Kuva: Pakkaus Öhman Oy

Lassila & Tikanoja Oy

Kuva: Lassila & Tikanoja Oy

Puun lajitteluohje

Lassila & Tikanoja Oy

Kuva: Lassila & Tikanoja Oy

Puujätteeseen saa laittaa

Puun lajittelu

Pieniä nauloja, hakasia, ruuveja ja heloituksia ei tarvitse poistaa. Suuret, haketusta haittaavat metallit tulee poistaa.

Puujätteeseen ei saa laittaa

Kestopuun kierrätys

Demolite Oy

Kuva: Demolite Oy

Suomen ympäristökeskuksen 8.5.1996 antaman päätöksen ja ympäristöministeriön ohjeistuksen mukaisesti puunkyllästysteollisuus yhteistyössä rakennustarvikeliikkeiden, jätelaitosten ja kyllästämöiden kanssa alkoi vuoden 2001 keväällä vastaanottaa käytöstä poistettua kyllästettyä puuta. Toimintoa varten Suomen puunkyllästysteollisuus perusti vuonna 2000 kierrätysyhtiö Demolite Oy:n, jonka tehtävänä on saattaa käytöstä poistuva kyllästetty puu energiakierrätykseen. Kyllästetyllä puulla tarkoitetaan vihreää suolakyllästettyä tai ruskeaa kreosoottikyllästettyä puutavaraa.

Pienerät (alle 1 m3) kyllästettyä puujätettä

Pienerät (alle 1 m3) kyllästettyä puujätettä voidaan tuoda veloituksetta rakennustarvikeliikkeiden ja jätelaitosten keräyspisteisiin. Rakennustarvikeliikkeiden pihalla on vihreä Kestopuu®-lava, johon kerätään käytöstä poistettua kyllästettyä puutavaraa seuraavien ohjeiden mukaisesti:


Suuremmat sahatavaraerät viedään suoraan jätelaitoksille, joista ne siirretään kierrätykseen.

Yli 1 m3:n erät ja teollisesti käytetty kyllästetty puujäte

Kuva: Lassila & Tikanoja Oy

Yli 1 m3:n erät ja teollisesti käytetty kyllästetty puu, esim. silta-, satama- tai tierakenteissa käytetty järeähkö puutavarajäte, toimitetaan sopimuksen mukaan jätelaitosten varastoihin. Käytettyjen puupylväiden vastaanotosta vastaavat pylväskyllästämöt. Käytöstä poistuvien puuratapölkkyjen kierrätyksestä vastaa Ratahallintokeskus.

Teollisesti käytettyä kyllästettyä puutavaraa otetaan vastaan jätelaitoksiin ja pylväskyllästämöille seuraavin ehdoin:

Demolite Oy
http://www.demolite.fi


Energiajae

Pakkaus Öhman Oy

Kymijärven voimalaitos, Lahti Energia Oy

Jätteen energiahyötykäyttöä on kahta tyyppiä: jätettä voidaan polttaa lajiteltuna energiajakeena muun polttoaineen ohella (rinnakkaispoltto) tai sekajätteenä, jolloin laitos polttaa yksinomaan yhdyskuntien tai teollisuuden tuottamaa jätettä (massapoltto).
»» Lue lisää Jätteen poltto-sivulta.

Polttoa varten lajitellusta polttokelpoisesta jätteestä voidaan käyttää nimitystä energiajae tai energiajäte. Ammattikielessä jae on aina jätettä jalostuneempi muoto ja myös tässä käytettävä nimike polttokelpoisesta jätteestä. Kierrätypolttoainestandardissa SFS 5875 ei mainita sanaa jäte lainkaan.

Energiajae on polttoon soveltuvaa jätettä, jota ei voida hyödyntää materiaalina. Jätteiden poltto, silloin kun niiden sisältämä energia otetaan talteen, on jätteiden sisältämän energian hyödyntämistä.

Lajittelu

Energiajae lajitellaan syntypaikalla erilleen sekajätteestä. Näin voidaan vähentää merkittävästi kaatopaikalle menevän sekajätteen määrää. Energiajaetta pitää syn-tyä yrityksessä riittävän suuri määrä, jotta sen kerääminen kannattaa. Yrityksen henkilökunnalle on annettava tarkat lajitteluohjeet, joista selviää, mitä energiaja-keeseen saa laittaa ja mitä ei. Energiajätteen keräyksellä ei saa korvata paperin- ja pahvinkeräystä. Suomessa energiajae poltetaan luvan saaneissa voimalaitoksissa oheispolttona, eli sillä korvataan muita polttoaineita.

Syntypaikkalajitellusta energiajakeesta valmistetaan kierrätyspolttoainetta (REF).
Lajittelun ja esikäsittelyn avulla kierrätyspolttoaineesta valmistetaan markkina-kelpoista polttoainetta.

Pakkaus Öhman Oy

KIPA

Käsittely

Lajittelussa jäte murskataan ja esimerkiksi metallit erotellaan magneettisesti. Myös tuulierotusta voidaan käyttää esim. lasin erottamiseen. Ei-magneettisten metallien, kuten alumiinin, erottaminen on hankalaa huolimatta olemassa olevista teknisistä mahdollisuuksista. Optista erottelua ja seulontaa voidaan myös käyttää. Jälkimurskaimella jäte murskataan sopivaan raekokoon.
Kierrätyspolttoaine voidaan tehdä esimerkiksi pellettimuotoon, jolloin sen syöttö kattilaan on helpompaa ja laatu tasaisempaa. Polttoaineen laatu varmistetaan ottamalla näytteitä ja analysoimalla niitä. Tämän ja lajittelun perusteella polttoaine jaetaan eri laatuluokkiin.

Ongelmat

Kierrätyspolttoaineiden (REF) käyttö edellyttää kontrolloitua laadun seurantaa. Lajittelun ja polttoaineen valmistusprosessin tarkoitus on tuottaa puhdasta kierrätyspolttoainetta, jota voitaisiin käyttää sellaisenaan polttoaineena. Tästä huolimatta kierrätyspolttoaineista voi löytyä yllättävän suuria määriä erilaisia epäpuhtauksia. Tällaisissa tapauksissa syntyy tarve selvittää, mikä kohonneen epäpuhtauspitoisuuden aiheuttaa, sillä epäpuhtauksista syntyy päästöjä ja lisäksi ne haittaavat energiatuotantoprosessin toimintaa osallistumalla kuona- ja likakerrosten muodostumiseen.

Epäpuhtauksien osalta kierrätyspolttoaineet poikkeavat ominaisuuksiltaan konventionaalisista polttoaineista (kivihiili, turve ja puu). REF:ssä ne ovat usein erillisinä komponentteina "puhtaan materiaalin" seassa, kun taas tavallisissa polttoaineissa epäpuhtaudet ovat melko tasaisesti jakautuneina koko polttoaineeseen. Tyypillisimpiä epäpuhtauksia ovat erilaiset metalleja ja halogeeneja sisältävät materiaalit, joita ovat PVC, kestopuu, metallinpalaset jne.

Energiajakeen lajitteluohje

styroks

Energiajakeeseen saa laittaa
Energiajakeeseen ei saa laittaa

Energiajakeen lajitteluohjeet on hyvä tarkistaa paikallisesti, koska niissä saattaa olla eroja. Lisäksi joillakin paikkakunnilla kerätään energiajätettä, jonka lajitteluohje on aina hyvä tarkistaa, koska se eroaa energiajakeen lajitteluohjeesta.

Yrityksissä on muistettava että ensisijaisesti jäte on hyödynnettävä materiaalina, vaikka kaikki erilliskerättävät jakeet kävisivätkin energiajakeeksi. Myös toiminnan sivutuotteita voidaan käyttää hyödyksi energiana. Tällöin on kuitenkin pidettävä erityisen hyvä huoli siitä, etteivät ne sisällä polttoon sopimattomia yhdisteitä kuten esimerkiksi halogeenejä tai metalleja. Ennen sivutuotteiden energiahyötykäytön aloittamista on hyvä neuvotella asiasta paikallisten energiajakeen kerääjän ja hyödyntäjän kanssa.


Rakennusjäte

Lassila & Tikanoja Oyj

Kuva: Lassila & Tikanoja Oyj

Uudisrakennuksilla ja rakennustyömailla syntyy paljon jätettä. Jätteistä suurin osa pystytään hyödyntämään. Mikäli hyötykäyttökohdetta ei löydy, niin jäte toimitetaan turvalliseen käsittelyyn ja loppusijoitukseen.

Valtioneuvoston päätöksen (295/1997) mukaan rakennuskohteissa, joissa syntyy maa-aines-, kiviaines- tai ruoppausjätettä yli 800 tonnia tai muuta rakennusjätettä yli 5 tonnia, seuraavat jätelajit tulee pitää erillään ja ohjata hyötykäyttöön:

Päätös koskee uudis- ja korjausrakentamisen lisäksi purkamista ja maa- ja vesirakentamista. Päätös ei koske yleensä omakotitalon rakentamista.

Rakennustyömailla on kerättävä erikseen paikkakunnan velvoittamat jakeet. Näille jakeille käytetään samoja lajitteluohjeita kuin muussakin yritystoiminnassa.

Rakennusjätteestä on myös aina lajiteltava ongelma- ja asbestijätteet.

Asbestijäte

Lassila & Tikanoja Oyj

Kuva: Lassila & Tikanoja Oyj

Asbestijäte on erityiskäsittelyn vaativaa ongelmallista jätettä, joka aiheuttaa terveyshaittoja. Rakennuksissa käytetyt saumausmassat tulee tutkia ennen jätteeksi toimittamista.

Asbestia voi olla

Asbestijäte pitää pakata hyvin suljettuihin jätesäkkeihin, mieluiten kahteen päällekkäiseen säkkiin. Säkkiin merkitään teksti asbestijätettä. Asbestijätettä ei saa laittaa muiden jätteiden joukkoon. Isokokoinen asbestijäte voidaan laittaa pölyämättömässä muodossa (esim. ehjät levyt) lavalle hyvin kaksinkertaisella muovilla peitettynä. On syytä myös muistaa asbestitöiden erikoisvaatimukset suojavälineiden sekä ympäristön suojaamisen suhteen. Asbestitöitä saavat erityisvarustein tehdä ainoastaan työsuojeluhallituksen erikseen valtuuttamat yritykset ja sen hyväksymän koulutuksen saaneet työntekijät (VNP 886/87,8 §).


Pakkausjäte

Valtioneuvosto on antanut päätöksen pakkauksista ja pakkausjätteistä (962/1997) lokakuussa 1997. Sen tavoitteena on vähentää pakkauksista ja pakkausjätteistä aiheutuvia ympäristöhaittoja ja samalla ehkäistä kaupan esteiden syntyminen sekä kilpailun vääristyminen ja rajoittuminen.

Ensisijaisena tavoitteena on ehkäistä pakkausjätteiden syntymistä ja muina tavoitteina käyttää pakkauksia uudelleen, kierrättää ja muulla tavalla hyödyntää pakkausjätteitä sekä siten vähentää näiden jätteiden loppusijoitusta.

Päätöksen tavoitteena on, että kesäkuuhun 2001 mennessä:

Päätös asettaa erilaisia vaatimuksia niin pakkaajalle, kunnille, jätteenkuljetuksen suorittajille kuin pakkausmateriaalin merkinnöille ja pakkauksen perusvaatimuksille. Pakkaajan on ehkäistävä pakkausjätteen syntymistä, huolehdittava pakkauksen käyttämisestä uudelleen ja pakkausjätteen hyödyntämisestä sekä vastattava tästä aiheutuvista kustannuksista markkinoille luovuttamiensa pakkausten määrän ja laadun mukaisessa suhteessa.

Valtioneuvoston päätöksen mukaan kunnan ja jätteenkuljetuksessa pakkausjätteen kuljetuksen suorittajan tulee toimia hallintaansa saamansa pakkausjätteen osalta niin, että hyödyntämistä koskevat vähimmäistavoitteet saavutetaan.

Jos pakkauksen materiaali merkitään, suositellaan käytettäväksi tunnistusjärjestelmää, josta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston tekemässä komission päätöksessä.

Pakkaajan on huolehdittava siitä, että pakkaus täyttää päätöksessä määritellyt koostumusta, uudelleenkäytettävyyttä ja hyödynnettävyyttä koskevat perusvaatimukset.

Pakkaajan, jonka pakattujen tuotteiden verollinen myynti tai arvo on vuodessa vähintään 840 940 euroa, on vuosittain kesäkuun loppuun mennessä ilmoitettava Suomen ympäristökeskukselle edellistä vuotta koskevat tiedot pakkauksista.

Pakkausten ja pakkausjätteen osalta on tiedotuksessa ja neuvonnassa varmistettava, että pakkausten käyttäjät ja kuluttajat saavat tarvittavat tiedot käytettävissä olevista palautus-, keräys- ja hyödyntämisjärjestelmistä pakkausten uudelleen käyttämiseen ja pakkausjätteen hyödyntämiseen ja kierrätykseen liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista pakkauksissa käytettävistä merkinnöistä.

EU:ssa on annettu ehdotus pakkausten ja pakkausjätteestä annetun direktiivin 94/62EY muuttamisesta. Suomessakin pakkauksista ja pakkausjätteistä on valmisteilla annetun valtioneuvoston päätöksen uudistaminen.