In English

Ekotehokkuus

Ekotehokkuuden määritelmä

Ekotehokkuudella tarkoitetaan toimintaa, jonka tavoitteena on tuottaa enemmän palvelua ja hyvinvointia vähemmällä luonnonvarojen kulutuksella. Tällaisessa toiminnassa raaka-aineita, materiaaleja, energiaa ja teknologiaa käytetään mahdollisimman tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Ekotehokkuuden toteutumiseen tarvitaan sekä tuotannon että kulutuksen muutoksia. Ekotehokasta kulutusta taas on esimerkiksi sellainen, kun ostetaan mahdollisimman vähän, mutta laadukasta.

Ekotehokkuudella tarkoitetaan lähes samaa kuin materiaalitehokkuudella ja luonnonvaratuottavuudella. Materiaalitehokkuus käsittää lähinnä tuotteen tai palvelun valmistuksen tehostamista, kun taas ekotehokkuus pyrkii ottamaan huomioon ja vaikuttamaan myös tuotteen elinkaaren aikaisiin ympäristökustannuksiin. Luonnonvaratuottavuus taas toisaalta keskittyy täysin raaka-aineiden tehokkaaseen hyödyntämiseen ja ekologisten selkäreppujen tarkasteluun

ekotase
Kuva yrityksen ekotaseesta

Ekotase

Ekotase on yrityksen ympäristökuormituksen mallintamisen työkalu, joka selventää kuvaa yrityksen toiminnassaan kuluttamista luonnonvaroista ja vastaavasti tuotetusta hyödystä ja päästöistä. Ekotasetta voidaan avata ja käyttää esimerkiksi toiminnan sisäisten prosessien määrittämisen apuvälineenä. Myös tuotteen koko elinkaarelle voidaan tehdä ekotase, jolloin siihen on huomioitava valmistuksen lisäksi myös käytön ja käytöstä poistamisen aiheuttamat hyödyt sekä haitat.

MIPS

Kirjaimet MIPS tulevat sanoista Material Input Per Service Unit. MIPS eli materiaalivirtaan perustuva ekotehokkuusmittari on kehitetty työkaluksi tuotteen tai palvelun kuluttaman materiaalin määrän ja siitä saatavan hyödyn suhteuttamiseen.

Tuotteen materiaalipanos MI on tuotteen tai palvelun koko elinkaaren materiaalinkulutus mitattuna kiloissa, grammoissa tai tonneissa. Materiaalipanokseen lasketaan mukaan sekä itse tuotteen valmistukseen käytetty materiaali että kaikki välilliset materiaalimäärät, jotka syntyvät pakkauksista, kuljetuksista ja energian tuottamisesta.

Materiaalipanoksen laskennassa käytetään apuna MI-kertoimia, jotka on määritetty eri materiaaleille, energiamuodoille ja kuljetustavoille. MI-kerroin on yhden raaka-ainekilon tuottamiseksi tarvittu luonnonvarojen kokonaismäärä kiloina. Kasvattamalla MIPS:n S:ää, eli palveluyksikköjä, esim. käyttökertoja lisäämällä saadaan tuotteesta tai palvelusta enemmän hyötyä ja ekotehokkuus kasvaa. Mitä pienempi on tuotteeseen tai palveluun tarvittava materiaalipanos, sitä tuottavammin luonnonvaroja käytetään.

Factor -tavoitteet

Nykyiset kehitysmaat ovat kovaa vauhtia nostamassa kulutustaan kohti teollisuusmaiden tasoa. Tämä moninkertaistaisi maapallon luonnonvarojen kulutuksen seuraavien kymmenien vuosien aikana.

Factor-tavoitteet perustuvat arvioihin, joiden mukaan maapallon ekosysteemi kestäisi noin puolet nykyisestä kulutustasosta. Toisaalta maapallonlaajuinen hyvinvointi olisi nostettava noin kaksinkertaiseksi, jotta myös kehitysmaiden asukkaat pääsisivät siitä osalliseksi. Kaksinkertainen hyvinvointi täytyisi siis tuottaa puolella nykyisestä kulutustasosta. Tämä tarkoittaisi luonnonvarojen käytön tehostumista nelinkertaisesti, mitä kuvaa tavoite Factor 4.

Koska 80 % luonnonvaroista kulutetaan teollisuusmaissa, on näiden lisättävä ekotehokkuuttaan vielä voimakkaammin, jotta kulutus jakautuisi oikeudenmukaisesti. Tähän perustuu teollisuusmaille asetettu tavoite Factor 10, joka tarkoittaa ekotehokkuuden kasvamista kymmenkertaiseksi. Teollisuusmaiden täytyisi siis kyetä tuottamaan kansalaisilleen riittävä hyvinvointi kymmenesosalla nykyisestä luonnonvarojen kulutuksesta.