Tulostus osasta Kuntien jätehuolto

Kuntien jätehuolto

Jätelaissa (1072/1993) on useita kohtia, joissa viitataan kuntien tehtäviin jätehuollon piirissä.

Kunnan järjestämä jätteenkuljetus

Jätelain mukaan kunnan on järjestettävä joko omana toimintanaan tai muuta yhteisöä tai yritystä käyttäen asumisessa syntyneen jätteen ja ominaisuudeltaan, koostumukseltaan sekä määrältään siihen rinnastettavien teollisuus-, palvelu- tai muussa toiminnassa syntyneiden jätteiden kuljetus. Tämä ei koske ongelmajätteitä. Jätteen kuljetus voidaan järjestää myös siten, että jätteen haltija sopii siitä kuljetuksen suorittajan kanssa (sopimusperusteinen jätteenkuljetus). Valtaosa yrityksistä käyttää sopimusperusteista jätteenkuljetusta. Kunnan on lisäksi järjestettävä itse tai muuta yhteisöä tai yritystä käyttäen edellä mainittujen jätteiden hyödyntäminen tai käsittely. (§ 10 ja § 13)

Kunta voi antaa jätelain säännösten tai niiden nojalla annettujen valtioneuvoston yleisten määräysten täytäntöönpanon täsmentämiseksi paikallisia yleisiä määräyksiä kunnallisissa jätehuoltomääräyksissä (§ 17). Myös Kuntaliiton verkkosivuilta löytyy runsaasti tietoa mm. kuntien jätehuollon järjestämisestä.

Jätemaksut

Kunnalla on jätelain mukaan oikeus kantaa järjestämästään jätehuollosta ja siihen liittyvistä tehtävistä sille aiheutuvien kustannusten kattamiseksi jätemaksua. Se voi muodostua yhdestä tai useammasta maksusta.

Jätemaksun määräämiseen yksityiskohtaiset perusteet sisältävän taksan hyväksyy kunta. Taksa tulee hyväksyä siten, että jätemaksu kannustaa jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämiseen sekä jätteen hyödyntämiseen. Maksuperusteiden on oltava tasapuolisia ja kohtuullisia. (§ 30)


Valvonta ja kehittäminen

Kuntien ympäristönsuojelun hallinnasta annetussa laissa (64/86) tarkoitettu kunnan ympäristönsuojeluviranomainen valvoo jätelain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista kunnassa. (§ 38)

Kunnan on huolehdittava jätelain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten täytäntöön panemiseksi tarpeellisista neuvonta-, tiedotus- ja valistustehtävistä. (§ 68)

Jätelain ja sen nojalla säädettyjen ja määrättyjen tehtävien hoitamiseksi ja kehittämiseksi on ympäristöministeriön ja alueellisten ympäristökeskusten laadittava jätteitä ja jätehuoltoa koskeva suunnitelma [jätehuoltopolitiikka]. Jätesuunnitelmassa on esitettävä jätteitä ja jätehuollon nykytilaa koskevat tiedot sekä asetetut kehittämistavoitteet ja niiden saavuttamiseksi tarpeelliset toimet. (§ 40)

Kuntaliitto on antanut suosituksen, että kaikissa kunnissa laadittaisiin yhdessä teknisen hallinnon ja ympäristönsuojeluviranomaisten kanssa oma jätepoliittinen ohjelma eli kunnallinen jätestrategia. Jätestrategioiden laadinta on tällä hetkellä käynnissä monissa kunnissa. Jätestrategiaa laadittaessa etsitään toimintamalleja, joiden avulla kunnat itse ja yhdessä voivat kehittää jätehuoltoa haluamaansa suuntaan.

Kunnan on annettava alueelliselle ympäristökeskukselle ja sen edelleen ympäristöministeriölle jätesuunnitelman laadintaa varten tarpeelliset tiedot kunnassa syntyvistä jätteistä, jätehuollon järjestämisestä ja valvonnasta sekä niitä koskevista kehittämistavoitteista. (§ 41)

Kunnat voivat ympäristönsuojelulain nojalla antaa jätelakia täsmentäviä kuntakohtaisia ympäristönsuojelumääräyksiä. Ympäristönsuojelumääräykset ovat samantasoisia määräyksiä kuin rakennusjärjestys ja jätehuoltomääräykset, joita kunta voi antaa ko. lain täytäntöönpanon täsmentämiseksi.


Kunnalliset määräykset

Jätehuoltoa koskevien lakien ja asetusten lisäksi eri paikkakunnat antavat täsmentäviä kunnallismääräyksiä, jotka koskevat esimerkiksi jätehuollon järjestämistä ja muita ympäristöasioita. Kunnallismääräyksillä täsmennetään jätehuoltolainsäädännön antamaa yleistä linjaa.

Kunnalliset jätehuoltomääräykset

Kunnalliset jätehuoltomääräykset perustuvat jätelakiin ja –asetukseen ja ne on tarkoitettu lähinnä teknisten yksityiskohtien sekä valvontaan liittyvien seikkojen määrittelemiseen. Paikallisia yleisiä määräyksiä voidaan antaa mm. seuraavista seikoista:

Kunnalliset ympäristönsuojelumääräykset

Kunnat voivat ympäristönsuojelulain nojalla antaa lakia täsmentäviä kuntakohtaisia, paikallisista olosuhteista johtuvia ja muita kuin luvanvaraisia toimintoja koskevia ympäristönsuojelumääräyksiä.

Määräykset ovat tarpeellisia, koska niillä voidaan joustavasti ja tehokkaasti ehkäistä paikallisista olosuhteista johtuvia ympäristöhaittoja ja koska valtioneuvoston ja ympäristöministeriön ympäristönsuojelua koskevat asetukset ovat yleisluontoisia. Siksi tarvitaan niitä täydentäviä ja käytännön tilanteita selventäviä paikallisia määräyksiä. Ne ovat sekä kuntalaisia että viranomaisia sitovia määräyksiä, jotka hyväksytään aina kunnan- tai kaupunginvaltuustossa.

Määräysten tulee aina liittyä ympäristönsuojelulailla säädeltyihin asioihin. Määräykset voivat koskea koko kuntaa tai sen osaa. Niitä voidaan käyttää myös kuntalaisten ohjauksen ja neuvonnan välineenä lisäämällä määräyksiin tarpeelliseksi katsottavia ohjeita tai informaatiota.

Määräykset voivat koskea

Määräyksillä pyritään tarkentamaan yleisesti hyväksyttyjä velvoitteita. Tavoitteena on helpottaa ympäristövalvontaa ja tuoda esiin sovelletut laintulkinnat. Näin varmistetaan elinkeinonharjoittajien ja kuntalaisten tiedonsaanti ja oikeusturva.

Käytännössä ympäristönsuojelumääräyksiä on annettu esimerkiksi

Jätemaksut

Kunnalla on oikeus periä järjestämästään jätehuollosta ja siihen liittyvistä tehtävistä sille aiheutuvien kustannusten kattamiseksi jätemaksua. Kunta voi myös määrätä, että maksu suoritetaan sen lukuun toimivalle yhteisölle tai yrittäjälle. Jätteen käsittelystä peritään jätemaksu, jolla katetaan vähintään käsittelypaikkojen perustamisesta, käytöstä, käytöstä poistamisesta ja jälkihoidosta aiheutuvat kustannukset.

Jätteen haltija on velvollinen suorittamaan jätemaksun. Jätemaksun määräämisen yleisenä perusteena ovat jätteen laji, laatu, määrä ja noutokerrat. Perusteissa voidaan lisäksi ottaa huomioon jätteen keräys- ja kuljetusolot kiinteistöllä ja noutoalueella, kunnan keräysvälineen käyttö ja kuljetusmatkat.

Jätelain mukaan jätemaksutaksan tulee olla ohjaava. Taksa tulee hyväksyä siten, että se kannustaa jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämiseen sekä jätteen hyödyntämiseen. Käytännössä jätemaksutaksan ohjaavuus voidaan toteuttaa esimerkiksi siten, että lajitellusta ja hyötykäyttöön soveltuvasta jätteestä peritään omakustannusarvoa pienempi maksu ja hyödyntämiseen kelpaamattomasta sekajätteestä vastaavasti korkeampi maksu.

Myös valtion säätämä jštevero vaikuttaa jätehuoltomaksujen ohjaavuuteen.

Jätehuollon kustannukset muodostuvat seuraavista maksuista:

Kuljetuskustannuksien osuus jätemaksuista on yli puolet. Kuljetuskustannuksien suuruuden selittävät omalta osaltaan jätteiden pitkät kuljetusmatkat, jotka eivät ainakaan lyhene kaatopaikkojen määrän vähentyessä.