In English

Jätelaki ja -asetus

1. Periaatteet

Uusi jätelaki (1072/93) ja -asetus (1390/93) tulivat voimaan 1.1.1994. Uuden lainsäädännön myötä Suomen jätelainsäädäntö on yhdenmukaistettu Euroopan unionin vastaavan lainsäädännön kanssa. Lain tavoitteena on tukea kestävää kehitystä edistämällä luonnonvarojen järkevää käyttöä sekä ehkäisemällä ja torjumalla jätteistä aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle.

Jätelain avulla pyritään paitsi ohjaamaan jätehuoltoa, myös voimakkaasti vähentämään jätteiden syntyä ja tehostamaan syntyneen jätteen hyötykäyttöä. Uuden jätelain soveltamisala on laajempi kuin aikaisemman jätehuoltolain, ja sen tavoitteena on tuottajan vastuun lisääminen, tuotteen koko elinkaaren huomioonottaminen ja puhtaamman teknologian käyttöönoton edistäminen.

Jäteasetuksessa on määritetty jätelain ulkopuolelle jäävät toiminnot ja ne toiminnot jotka vaativat jäteilmoituksen tekemisen. Jäteasetuksen liitteissä on lueteltu mm. jäte- ja ongelmajäteluokat sekä jätteiden hyödyntämis- ja käsittelytoiminnot. Yleisesti jätteiden luokittelussa käytetään kuitenkin uudempaa Ympäristöministeriön asetusta yleisimpien jätteiden ja ongelmajätteiden luettelosta (1129/2001, luetteleloa pääset lukemaan tästä).

2. Velvollisuudet

Jätelain yleiset huolehtimisvelvollisuudet merkitsevät sitä, että kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava siitä, että jätteitä syntyy mahdollisimman vähän ja ettei jätteistä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Huolehtimisvelvollisuus koskee yhtä lailla tuotannon harjoittajia, tuotteen valmistajia, maahantuojia kuin viranomaisiakin. Huolehditaan esimerkiksi siitä, että tavaroiden valmistamiseen käytetään vain välttämätön materiaali ja valmistetaan kestäviä, korjattavia ja uudelleen käytettäviä tai jätteenä hyödynnettäviä tuotteita. Viranomainen huolehtii toiminnassaan velvollisuuksien täyttämisestä.

Tuotannon harjoittajan ja tuotteen valmistajan tai maahantuojan on oltava selvillä tuotannostaan tai tuotteestaan syntyvästä jätteestä, sen ympäristövaikutuksista ja sen määrän vähentämisestä sekä jätehuollosta. Jätteen haltijan on oltava selvillä ja tarvittaessa voitava esittää tiedot hallussaan olevan jätteen määrästä, lajista, laadusta ja alkuperästä.

Ympäristöluvan haltijan, ongelmajätteen tuottajan sekä ongelmajätteen ammattimaisen kuljettajan on pidettävä kirjaa toiminnassaan syntyneen, kerätyn, varastoidun ja välivarastoidun, kuljetetun, hyödynnetyn tai käsitellyn ongelmajätteen määrästä, lajista, laadusta ja alkuperästä.

Lain mukaan jätteen haltija on pääsääntöisesti vastuussa jätteestään. Kiinteistön haltijan on kuitenkin huolehdittava jätteenkuljetuksesta, ja tuottaja on velvollinen tuomaan jätteensä kiinteistön haltijan järjestämään keräyspaikkaan. Kunta voi myös määrätä, mihin jäte on tuotava järjestettyä jätteenkuljetusta varten [Kuntien jätehuolto]. Jätteen kuljetuksen suorittajan on huolehdittava siitä, että jäte kuljetetaan asianmukaisesti ja sovittuun paikkaan.

Jätteen saa luovuttaa vain hyväksytylle vastaanottajalle, jolla on ympäristölupa, tai muulle taholle, jolla on oikeus ottaa vastaan jätteitä

3. Jätteiden käsittely

Jätteiden käsittelyssä on jätelaissa asetettu etusijalle jätteen uudelleenkäyttö tai sen sisältämän aineen hyödyntäminen ensisijaisesti materiaalina, toissijaisesti energiana, mikäli se ympäristönsuojelun kannalta on perusteltua. Myös jätteen sisältämän energian talteenotto ja käyttäminen on hyödyntämistä. Jätteen polttaminen ilman energian talteenottoa ja jätteen sijoittaminen kaatopaikalle ovat viimeisiä kysymykseen tulevia käsittelyvaihtoehtoja. Jätelaki velvoittaa lisäksi käyttämään jätehuollossa parasta taloudellisesti käyttökelpoista tekniikkaa.

Jätelaissa on määrätty myös roskaamisesta. Ympäristöön ei saa jättää roskaa, likaa tai käytöstä poistettuja koneita tai laitteita, ajoneuvoja tai muita esineitä niin, että ne aiheuttavat vaaraa tai haittaa ihmisille tai ympäristölle. Roskaaja on aina velvollinen puhdistamaan roskaantuneen alueen.